Asuntovaunussa oli hieman samanlaista nukkua kuin veneessä. Kaikki
äänet kuuluivat sisälle. Sateella meteli oli aika kova vaunussa.
Spiterstulen 17 km. Tästä alkoi MÄKI
Tie kulki ensimmäiset 30 kilometriä Vågåvatnet järven rantaa pitkin,
mäkiä ei juurikaan ollut. Tuuli oli alkuun myötäinen joten matka sujui
kevyesti. Vettä satoi melkein koko ajan, ilma oli kuitenkin lämmin. Lom
oli täynnä hotelleja, turisteja ja ravintoloita. Söin lounaaksi
jättimäisen munakkaan lisukkeineen, sillä pitäisi jaksaa loput matkasta.
Vettä tuli vastaan sivusta, edestä ja ylhäältä.
Viimeinen etappi hieman jännitti, edessä olisi kova nousu vuorille.
Ensin oli noin 15 km pientä tasaista ylämäkeä. Menin koko ajan voimia
säästellen mutta pysyen koko ajan lämpimänä. Vuoristotie alkoi jyrkällä
nousulla, se oli juuri sitä mitä odotin. Syke nousi välillä niin kovaksi
että kuulin sydämmenlyönnit, silloin pysähdyin aina hetkeksi lepämään.
Välillä piti ihailla maisemia muuten vaan.
Puista pystyi arvioimaan korkeuden. Ensin hävisi kuuset, pian sen
jälkeen männyt. Vaivaiskoivuja oli etelärinteillä Spiterstuleniin asti.
Viimeiset 18 km meni hieman yli kahdessa tunnissa, arvioin etukäteen 3
tuntia. Nousu oli paljon helpompi kuin parin vuoden takainen
Guolasjavren tie, siihen meni 5 tuntia ylös ja 3 tuntia alas matkan
ollessa suunnilleen sama.
Lopussa vastaan tuli pilviä.
Majotuin pieneen huoneeseen kahdeksi yöksi. Netti ei oikein toimi
täällä, johtuu varmaan Oslon pommista. Lepopäivän ohjelmana on huomenna
vuorikiipeilyä 😀
Total distance: 64.8 km Max elevation: 1093 m Min elevation: 360 m Average speed: nan km/h
