Aloitin päivän aamiaisella ulkona, keitin puuron ja kahvit trangialla. Ilma oli kylmä joten laitoin vaatetta sen mukaan päälle. Heti auringon noustessa korkeammalle lämpeni monta astetta. Jouduin vähentämään vaatetusta heti leirintäalueen portilla. Tuuli oli tyyntynyt eilisestä eikä se paljoa haitannut vaikka oli vastainen.
Kiersin kaikkien mahdollisten kylien kautta jos ne olivat lähellä päätietä. Lauantaisin on ilmeisesti jonkinlainen tapahtumapäivä kesäisin. Useassa kylässä oli jotain meneillään. Mångbergissä oli juoksukilpailu, jouduin odottelemaan puoli tuntia koska tie oli suljettu. Menin yleisön sekaan kannustamaan kilpailjoita. Sölleronin saarella kuvailin taas mahtavaa kirkkoa. Pidin samalla pienen tauon, kävin paikallisessa kaupassa ostamassa eväitä jotka nautin parkkipaikan vieressä nurmikolla. Kaupassa myytiin myös pikapuuroa, se oli mukava yllätys. Aurinko lämmitti jo paljon mutta varjossa tai tuulessa oli vielä aika viileää.
Tauon jälkeen tuuli oli kääntynyt myötäiseksi, pitkä alamäki vielä lisäsi vauhtia. Olin Morassa aika nopeasti ja oli aika miettiä majoitusta. Varasin Älvdalenista pienen mökin kahdeksi yöksi, on jo aika pestä vaatteita ja levätä. Morasta lähdin Östersundalälven joen länsipuolella kulkevaa tietä kohti majapaikka. Maisemat muuttuivat kauniimiksi mitä pidemmälle pääsin. Tuntureita näkyi jo paljon, ne olivat usein jyrkkiä nyppylöitä. Välillä tien vierestä nousi melkein pystysuora seinä muutama sata metriä ylös. Jossain kohdin tie nousi korkeammalle ja näkymät muuttuivat jo loistaviksi. Jouduin pysähtymään useasti ihastelemaan maisemia.
Älvdalenissa löysin nopeasti kaupat ja leirintäalueen, melkein kaikki on pääkadun varressa. Joesta saa ilmeisesti hyvin kalaa, vastaan käveli kymmenittäin kalastajia vapoineen. Mökki on pieni mutta käytännöllinen.
Vielä kerran Anteron kynästä.
Jouduin valitettavasti lopettamaan retken ennen kuin se oli edes kunnolla alkanut, koska satula hinkkasi muutaman avohaavan väärään paikkaan. Haavauma aiheutti valtavaa kipua aivan jatkuvasti ja teki pyöräilystäni ikävää, suoranaista kidutusta. Lisäksi iltaisin olleet krampit tiputtivat oleellisesti unen määrää ja näin väsymys oli aika suurta melkein jokaisena päivänä. Pettymys on suuri, sillä olenhan odottanut tätä retkeä taas yli puoli vuotta.
T. Antero