Karlstad – Tukholma – Helsinki

Tein vielä kaupungilla kierroksen ennen lähtöä. Täällä otetaan kaikki irti urheilu kisasta. Torin laidalle rakennettiin tivolia, katuja valmistauduttiin sulkemaan keskustan alueella ja ravintolat laajensivat terasseja.

Teltassa oli usein vieraita

Juna oli myöhässä melkein puolituntia. Hieman alkoi jännittää, jos se myöhästyy vielä enemmän tulee kiire Tukholmassa.

Vaaroja tiellä

Tukholmassa juna oli 45 minuuttia myöhässä. Se oli oikeastaan hyvä asia. Lähtöselvitys aukesi juuri kun pääsin satamaan, laivaan pääsin alle 10 minuutin odotuksen jälkeen. Vein tavarat hyttiin ja menin oluelle. Nyt tuntui siltä että on palannut kotiin ja voi vaihtaa vapaalle.

Eivät hievahtaneetkaan kun kuljin ohi

Matkalla on ollut paljon vaihtelua säässä ja maastossa. Alussa ilmat olivat helteisiä ja maisema tasainen. Norjassa maisema alkoi muuttua nopeasti Lillehammerin jälkeen. Vuoret kasvoivat ja ilma alkoi viilenemään. Vasta puurajan yläpuolella ilmasto muuttui huomattavasti, se toi mukavaa vaihtelua helteisiin. Paluumatkan tie vuorien yli tarjosi huikeat maisemat. Kuljin puurajan yläpuolella pitkän matkaa. Norjassa pienemmillä teillä oli usein lampaita ja lehmiä, ne olivat tottuneet liikenteeseen eivätkä väistäneet autoja tai ihmisiä.

Ferist!

Galdhøpiggen muistuu mieleen varmasti pitkän aikaa. Patikointi sumussa ja kivikossa on jännittävää. Tiesin matkalla olevan syviä rotkoja reitin molemmin puolin, valitettavasti sumussa näkyi vain loputon pumpulimainen valkeus. Huipulla näkyvyys hieman vaihteli metristä vain vähän pitemmälle. Matkalla alas näkyvyys ei parantunut juuri ollenkaan. Juuri ennen jyrkkää laskua taivas aukeni hetkeksi. Jokaisen laakson pohjalla virtasi joki tai koski.

Hassu mökki

Matkaa kertyi 1706 km, satamasta kotiin tulee vielä parikymmentä lisää. Päivämatkan pituus ei kerro mitään rasituksesta. Tasaisella on helpointa, silloin pysyy lämpimänä koko ajan. Tiheät jyrkät mäet ylös ja alas ovat raskaimpia. Oma lukunsa oli jyrkät alamäet hiekkateillä. Kuoppaisella ja mutkaisella tiellä vauhti täytyi pitää aisoissa, ettei tavaratelineet hajoa. Ylämäki tuntui usein alussa raskaalta, mutta mitä pidemmälle mäkeä riitti sen helpommalta se tuntui. Sateita oli matkalla niin vähän etten edes muista niitä.