Galdhøpiggen 2469 m

Reitti vuorelle on hyvin merkitty, sinne selviää ilman kompassia tai karttaa. Aamiaisen yhteydessä voi tehdä itselleen lounaan pöydän antimista.

Merkitty reitti alkoi jyrkän rinteen kohdalta. Polku kiemurteli jyrkästi ylös. Kasvillisuus hävisi ensimmäisellä tasnteella, siellä oli myös lunta. Otin alussa paljon kuvia maisemista mutta pian pilvet peittivät näkyvyyden kokonaan. Kivikkoiset kohdat olivat hitaita, välillä joutui kiipeämään pienten jyrkänteiden yli. Reitin merkkit näkyivät pahimmillaan vain muutaman metrin päähän sumussa, se vain lisäsi jännitystä.

Reitti kulki ensin kahden matalamman vuoren yli, Svellnose ja Keilhaus topp. Sen jälkeen oli jyrkkää rinnettä alas, se oli aika hankalaa kulkuista. Toisella puolella oli vain tyhjää ja pilviä. Viimeinen nousu ylös mentiin lumessa, kiva kahlata lumessa kesälläkin ettei talvi pääse unohtumaan. Liukastelin hieman alussa jyrkässä rinteessä. Huippu tuli vastaan hieman yllättäen sumun keskeltä. Olin kävellä kahvilan seinää päin, näkyvyys oli melkein nolla siinä vaiheessa. Ensin menin huipulle ihastelemaan aurinkokelloa. Kahvilassa sain kuumaa kahvia ja söin eväät.

Matkalla alas tapasin pari norjalaista retkeiliää. Tulimme koko matkan alas samaa matkaa. He ovat huomenna menossa Glittertindenille, toiseksi korkeimmalle huipulle. Matka alas oli paljon raskaampi vaikka se meni nopeammin. Välillä sade yltyi todella rankaksi höystettynä kovalla tuulella, oli ainakin raikasta.

Söin majapaikan ravintolassa kolmen ruokalajin päivällisen, mukavassa seurassa. Pöytäseurueessa oli norjalasimies kahden poikansa kanssa. Tapasin heidät aikaisemmin vuoren huipulla kahvilassa. Pojat olivat yhteensä 18 vuotta vanhoja, hieno suoritus heiltä. Se oli hyvä päätös päivälle.