Aamulla heräsin yllättäen sateen ropinaan. Teltassa oli niin kuivaa kuin siellä vaan voi olla. Kuuntelin hetken sadetta ja aloin tekemään lähtöä. Pakkasin märän teltan ja muut tavarat valmiiksi ennen aamiaista. Kamalinta oli laittaa märät pyöräilykengät jalkaan. Aamiaisella jalat hieman lämpenivät ennen lähtöä.
Matkaaminen oli hidasta hienojen maisemien vuoksi. Pysähdyin usein vain katselemaan ja kuuntelemaan. Kamera meinasi usein unohtua maisemia ihastellessa. Kalastus ja turismi taitavat olla suurimmat tulonlähteet paikallisille. Kalanviljelyä oli myös jonkun verran, halpaa lohta suomen kalatiskeille. Turskaa ja turskan päitä oli kuivamassa useassa paikassa. Mitäköhän he tekevät turskan päilla???
Tunneleita oli useita mutta jouduin ajamaan vain yhden tunnelin läpi. Vanha tie oli kunnostettu pyörätieksi, jyrkänteeltä pudonneita kivi ei kuitenkaan ollut siivottu pois. Ainoa tunneli jonka jouduin ajamaan kulki meren ali. Se oli 1780 metriä pitkä eikä edes kovin syvä. Sivuun oli tehty pyörille kapea väylä. Hieman hirvitti kun rekka meni vierstä ohi vaikka tilaa oli riittävästi.
Leknesissä pysähdyin syömään ja täydentämään ruoka tarpeita. Varasin mökin 17 kilometriä eteenpäin meren rannasta tiellä 815. Sitten sattui jotain kummallista, lähdin väärälle tielle. Leknesistä pääsee vain kolmeen suuntaan. Ehdin ajaa väärää tietä vain muutaman kilometrin joten ei siitä suurempaa haittaa ollut.
Leirintäalue on hyvin hoidettu ja kohtuu hintainen. Kun tulin mökkiin edustalla näkyi vain merilevää. Mutaman tunnin kuluttua siinä oli vettä.