Yö oli kylmä, mittari näytti 5 astetta aamulla. Vuoren huiput olivat nyt kokonaan valkoiset, eilen siellä oli vain valkoisia laikkuja. Asettelin pyörästä takarengasta paremmin paikoilleen, se on hieman liian suuri uudelle vanteelle. Sormet meinasivat jäätyä sitä näprätessä, sain sen kuitenkin paremmin paikoilleen.
Tuuli oli aika kova kun lähdin nousemaan vuorille. Alkuun nousu ei ollut kovin jyrkkä. Tie seurasi jokea joka oikeastaan oli koski melkein koko ajan. Eteen tuli viimeinen mökkikylä ennen rajaa, kyltin mukaan siellä oli kioski. Menin kysymään kahvia. Kahvia sai eikä tarvinnut edes maksaa, myyjä totesi ettei matkaajilta veloiteta kahvista. Maisema muuttui vähitellen kun etenin ylös. Lunta alkoi olla myös tienvierellä. Tuuli voimistui entisestään ja teki ajamisen välillä vaikeaksi.
Olin ajanut ylämäkeen noin 30 km kun vastaan tuli levähdyspaikka tuulelta suojaavalla katoksella. Pysähdyin laittamaan ruokaa, nälkä oli kamala. Olihan aamiasesta jo monta tuntia. Vettä sai purosta katoksen vierestä. Trangia ei meinannut syttyä millään, koskaan ei ole aikaisemmin ollut ongelmia sen kanssa. Hetken näpräsin sen kanssa ja sain sen syttymään, sitten se toimi normaalisti. Sormet olivat aivan kylmät sen leikin jälkeen, lämpömittari näytti +1 lämmintä.
Vaihdoin kuivat hanskat ennen kuin lähdin kohti rajaa. Tuuli oli jo niin kova että välillä meinasin kaatua sen voimasta. Seuraavaksi alkoi satamaan. Se oli tuskallista, pisarat tuntuivat neulanpistoilta naamassa. Välillä käänsin toisen posken tuuleen jotta toinen sai levätä ja lämmetä. Onneksi sade hellitti hetkeksi kun almäki alkoi. Tuntui hetken hassulta kun joet virtasivat nyt samaan suuntaan kuin olin matkalla. Alamäkeä jatkui noin 10 kilometriä. Sen jälkeen kädet olivat niin kylmät etten tuntenut niitä enään. Vaihdoin viimeiset kuivat hanskat ja sain taas tunnon takaisin.
Yllättäen tie lähti nousemaan uudestaan ylös noin 5 kilometriä ennen Storjordia, olin vain tyytyväinen kun sai verenkiertoon vauhtia niin sormetkin lämpiäisivät. Sitä iloa ei kauan kestänyt, kyltti tienvarressa varoitti 10% alamäestä seuraavan 2.5 kilometrin matkan. Mäki oli aika jännittävä. Tien viereinen aita oli vain 30 cm korkea, sen toisella puolella oli tyhjää. Välillä en edes nähnyt rotkon pohjalle, niin jyrkkä ja kapea se oli. Kädet olivat taas aivan tunnottomat. Päätin jäädä ensimmäiseen kohtuuhintaiseen majoitus paikkaan lämmittelemään käsiä. Kävin kysymässä Saltdal Turistsenteristä mökkiä, hinta oli 950 kruunua, noin 120 euroa. Päätin jatkaa matkaa.
Majoituin pieneen ja kylmään mökkiin Polar leirintäalueella, hinta oli 300 kruunua mutta suomalaiselta fillari turistilta peritään vain 200.