Nukuin aamulla pitkään, pääsin nukkumaan vasta puolenyön aikaan. Kaupatkin aukesivat vasta yhdeksältä joten kiirettä ei ollut. Olisin kyllä selvinnyt kuivamuonalla päivän etapin mutta silloin pitäisi pysähtyä kokkaamaan, en oikein malta pysähtyä niin pitkäksi aikaa.
Ajoin Berlevågin edestakaisn kun odottelin kaupan aukeamista. Kalatalous on selkeästi pääelinkeino. Keskeisellä paikalla on kalstusveneiden laituri ja jonkinlainen laitos saliin jalostukseen. Kaikki talot kalastuslaiturin läheisyydessä olivat täynnä Pikkukajavan (arktinen lokki) pesiä, talojen katot olivat valkoisena niiden ulosteesta.
Heti kun lähdin Berlevågista huomasin meren olevan erillainen, aallot olivat suurempia rannalla kuin aikaisemmin vuonoissa. Kun katsoi merelle näkyi sininen horisontti. Tietä reunusti kauniit ja terävät kivimuodostelmat. Vuonojen pohjukassa oli pari kaunista hiekkarantaa, niistä Sandfjorden jäi parhaiten mieleen.
Muuten sää oli täydellinen mutta tuuli oli voimakas, se hidasti vauhtia huomattavasti. Välillä kun pääsi ajamaan myötätuuleen ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Toisinaan sivutuulessa joutui nojaamaan tuuleen. Lämpö oli helle lukemissa, se on harvinaista tällä alueella.
Kongsfjordissa oli jonkinlainen majapaikka ja ravintola. Kurvasin samantien pihaan siinä toivossa että saisin ruokaa. Emäntä sanoi ettei baari ole vielä auki mutta kysyi kuitenkin mitä haluan. Sain varmaankin parhaat lihapullat mitä olen ikinä syönyt, sen verran olin nälkäinen.
Sen jälkeen alkoi noin 30 kilometrin ylämäki, se ei ollut kovin jyrkkä mutta kovassa vastatuulessa se oli raskasta. Yritin pitää rauhallista tahtia etten uupuisi mäkeen, muistutin aina välillä itselleni ettei ole mitään kiirettä.
Ennusteen mukaan ei pitänyt sataa. Katselin jossain vaiheessa kun takaa vyöryi melkein musta rintama pilviä, niiden alla leijui harmaa verho. Lämpöä oli vielä paljon joten en alkanut vaihtamaan vaatetusta. Samalla hetkellä kun sade alkoi tuuli kääntyi myötäiseksi, matkaaminen helpottui huomattavasti. Sateet olivat rajuja kuuroja. Kovassa tuulessa raju sade on aika hankala, tuulen puoleista silmää on pakko pitää kiinni koska pisarat tuntuvat silmässä neulan pistoilta. Jouduin taluttamaan fillaria noin kilometrin kun sivutuuli yltyi niin kovaksi etten pysynyt enään pystyssä. Onneksi tie kaartui siinä vähitellen myötätuuleen niin ei tarvinnut taluttaa pitkää matkaa.
Tuuli oli myötäinen loppumatkan, alamäessä laskettelin yli 50 km/h noin 5 kilometrä. Tie oli suora ja myötätuuli lievensi ilmanvastusta niin että fillari oli hallittavissa.
Austertanassa oli ravintola ja se oli vielä auki. Menin ensin kysymään ruokaa, sitä oli saatavilla. Seuraavaksi baarin nainen kysyi tarvitsenko yösijaa, se ratkaisi samalla toisenkin ongelman.
Nyt istun paikallis baarissa syömässä. Kaikki kylän juopot ovat kokoontuneet tänne ja haluavat puhua kuinka Suomi ja Norja ovat hyviä naapureita. Seuraavaksi porukka alkoi laulamaan karaokea. Yritän selvitä ulos pian.