Juha
Saimme aamiaisella puuroa, päivä lähti siis hyvin käyntiin. Sen antama energia oli tarpeen. Joen ylittävälle sillalle oli kilometrin mittainen 11% alamäki. Toisella puolella oli 700 metriä pitkä 11% ylämäki. Se oli hyvä alkuverryttely.
Olimme päättäneet mennä isoa tietä myötätuuleen Valmieraan. Alussa liikenteen määrä oli pieni shokki, sitten siihen tottui. Noin 8 km jälkeen oli tiellä käytössä vain yksi kaista tietyön vuoksi. Oikaisimme siitä saman suuntaiselle hiekkatielle. Se oli kohtuullisessa kunnossa mutta pehmeä hiekka teki ajamisen raskaaksi. Ajoimme sitä noin 10 km ja tulimme takasin isommalle tielle. Loput matkasta Valmieraan meni todella nopeasti voimakkaassa myötätuulessa.
Söimme lounaan Valmierassa ja jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Tuuli oli edelleen voimakas ja myötäinen, matka eteni yllättävän nopeasti. Majapaikkaan ehdimme sopivasti ennen illallista. Tarjolla oli jotain lintua perunoiden ja salaatin kera.
Antero
Ollaan Valmierassa, josta löytyi yllättäen linnakin ja sen kupeesta ravintolakin. Takana noin 66 kmja edessä reilu 50 km. Myötätuulessa hyvällä tiellä on ollut ilo ajaa kovaa.
Mutta…
Heti aluksi oli 11% ylämäki, mikä oli kieltämättä ihan hirveän kamalan raskas. Olen tyytyväinen kun pääsin sen kunniallisesti polkemalla ylös. Sitten oli ”oikotien” (soratie) mäki, joka sekin oli mallia ”ei pääty koskaan”. Nimismiehen kiharoita ja pehmeää hiekkaa ja vielä liopuksi yksi noin 2 km nousu, joka ei kuitenkaan ollut mikään prosenttinousu, mutta raskas kuitenkin.
Isoa tietä jouduttiin ajamaan ja siellä päästiinkin välillä tosi kovaa. Välillä jouduttiin ajamaan sivuun kun rekkaa tuli ja tuli, mutta lopussa piennar oli riittävän leveä, että siinä pystyi ajamaan kovaa. Yhdellä tauolla nähtiin hurja rekkaohitus, jossa oli kaksi rekkaa vierekkäin ja vastaan tuli henkilöauto.Päättyi ilman onnettomuutta, mutta lähellä se oli.
