Juha
Saimme aamiaiseksi puuroa ison kulhon, sillä päivä lähti hyvin käyntiin. Kävimme vielä kaupasta hakemassa vettä, paikallinen vesi on juomakelpoista mutta meille kerrottiin sen maistuvan omituiselle. Ilma oli pilvinen ja mukavan viileä, täydellinen pyöräilykeli.
Matka eteni nopeasti ja olimme ennen puolta päivää Sakiai nimisessä kylässä. Antero huollatti pyöräänsä paikallisessa fillarikaupassa, jalka laitettiin ojennukseen. Sen jälkeen menimme lounaalle. Saimme lihakastiketta ja muussia hintaan 2.90 €, se oli mukavaa vaihtelua ruokavaliossa. Belgialainen pyöräilijä huomasi meidän fillarit parkissa ja tuli tervehtimään meitä. Hän oli polkenut jo 6000 km, hieman enemmän kuin me. Hän kertoi tietöistä meidän matkalla, siellä tie oli suljettu osittain monesta paikasta ja vain yksi kaista käytössä. Tie oli kamalssa kunnossa, sitä oli kuulemma hirveätä polkea autojen seassa. Päätimme kiertää tietyöt, löysin mielestämme helpon reitin pieniä teitä pitkin ja päätimme mennä sinne.
Ensimmäiset 20 km kiertotietä oli tasaista suoraa, tietä jatkui koko ajan niin pitkälle kuin näkyvyyttä riitti. Tuuli oli välillä hieman vastainen mutta se viilensi mukavasti. Kun pääsimme risteykseen joka kääntyi kohti Jurbarkasia tie muuttui pehmeäksi ja pölyäväksi hiekkatieksi. Se oli todella hidasta ajaa, vain keskellä tietä oli hieman kovaa hiekkaa, sekin oli niin pomppuinen että maksimi vauhti oli 8 km/h. Rekkoja meni ohi usein, niistä nousi sellainen pölypilvi että jouduimme ajamaan tien sivuun koska muut autolijat eivät olisi näheet meitä. Tätä iloa kesti 12 km ja siinä meni melkein kaksi tuntia. Sitten olimmekin jo Jurbarkasissa.
Majoituimme kahdeksi yöksi todella mukavaan B&B paikkaan. Kuistilta on hieno näköala Nemunas joelle.
Antero
Lounasaika, kaupunkina Sakiai.
Kävimme ensin rautakaupassa hakemassa lisäpainoa fillariin työkalujen nuodossa (torch sarja) ja sitten läheööä olikin fillarihuoltoliike, josta ostin mustekaloja.Kaveri osasi englantia ja tuli juttelemaan ulos kanssamme. Kerroin fillarin jalan huollon tarpeesta ja hän päätti heti huoltaa sen kuntoon. Kun tarjosin rahaa, hän ei ottanut sitä vastaan missään nimessä, vaan halusi auttaa kunnioituksesta matkapyöräilijöitä kohtaan. Hän myös näytti kartalta kohdan, jossa on pitkä pätkä tietyömaata. Näin vältymme siltä ajamalla suuren osan loppumatkaa pikkutietä. Matkaa jäljellä noin 30 km.
Nyt ollaan ravintolassa odottamassa Gulashia, jonka hinta on 2,90 €.
Ollaan paikassa nimeltä Jurbargas (Jurburg) Nemunas-joen rannalla Liettuassa. Tänään tuli mittariin yhteensä 85 km. Viides päivä putkeen, joten huomenna on välipäivä.
Aluksi oli tasaista ja kavennettu asfalttitie, missä oli todella leveät sorapientareet, jossa pehmeää hiekkaa. Sinne kun ajoi piti olla kieli keskellä suuta ettei lentänyt nenälleen. Sinne piti ajas aina kun tuli auto takaa tai rekka vastaan. Tietä kesti ekat n. 20 km.
Lounaspaikasta kerroinkin jo, sieltä jäi mieleeni se pyöräkorjaamo, jonka duunari huolsi fillarini jalan ilmaiseksi kunnioituksesta matkapyöräilijää kohtaan. Asenne kohdillaan.Hän myös kertoi päätien suuresta remontista, jonka siis päätimme kiertää vain noin 4 km ylimääräisellä ajolla. Tapasimme ruokapaikassa myös belgialaisen matkapyöräilijän, joka tuli pöytäämme tervehtimään meitä kun oli bongannut fillarimme lounaspaikan edestä. Matkapyöräilijät ovat kuin yhtä perhettä.
Lähdimme sitten sille kiertotielle ja kun olimme polkeneet jo yhteensä 70 km, pysähdyimme tienristeyksen kauppaan tankkaamaan vettä, olihan ilma helteinen varmaan jotain 28 astetta tms.Siellä tuli joku kännikala ördäämään ja pääsimme siitä eroon kun Juha haki hänelle kaupasta 2 olutta (mitkä hän tietysti maksoi) kun kauppa ei myynyt hänelle enää.
Pääsimme kännikalasta eroon ja suuntasimme seuraavalle 12 km etapille, joka osoittautui yhdeksi raskaimmaksi koko reissulla. Se oli soratie, jonne oli juuri ajettu lisää soraa ja oli todella pehmeää suurimmassa osassa tietä. Sora oli tietenkin rutikuivaa ja megapölyävää eikä siinä voinut oikeastaan ajaa kuin ihan keskellä tietä. Aina kun tuli auto takaa tai vastaan, piti ajaa sinne oikealle upottavaan kuulalaakerimassaan ja toivoa, että pysyy pystyssä. Kun auto ajoi ohi, ei tiellä sitten nähnytkään hetkeen mitään. Rekat olivat pahimpia. Vain kaksi autoilijaa hidasti ennen ja jälkeen meitä, ettei pöly iskisi päin näköä.
Vastaan tuli yksi ranskalainen elämäntapapyöräilijä, jolla oli vielä kapeammat renkaat kuin minulla. Ikää hänellä arviolta yli 60 ja takana vain 6000 km. Rispektii hänelle!
Pääsimme sitten vihdoin soratien loppuun ja edessä oli joki nimeltään Nemunas tai Nemis, riippuu millä kielellä halutaan sanoa. Iso joki kyseessä. Ylitimme sillan polkien kävelykaistaa pitkin, koska silta oli remontissa ja siinä oli vain yksi ruuhkainen ajokaista käytössä.
Otimme majoituksen yhdestä Gasthaussista, meillä on yhdeksi yöksi omat huoneet ja seuraavaksi yöksi yhteinen huone. Upea paikka, emäntä toi meille oma-aloitteisesti oluet kun asetuimme taloksi. Hinta per yö per henkilö 25,00 € ja näkymä joelle.
Nyt ollaan pizzeriassa, söin alkupalaksi paahdettuja valkosipulileipätikkuja smetanan ja jonkin voimakkaan juustorouheen kera. Oli todella hyvää.. Sitten taas jatkettiin matkaa.