Juna lähtee vasta illalla joten tutustuin jälleen Kolariin. Keskusta on hiljentynyt entisestään, kaupat ovat siirtyneet valtatien varteen. Hotelli on lopettanut myös toiminnan, se on vuokrattu Pajalan kaivoksen keikkatyöläisille. Keskustassa on vielä baari joka oli suosittu ruokapaikka.
Matkan yhteenveto
Kokonaisuutena ihan hyvin onnistunut matka. Suuria vastoinkäymisiä ei tullut, kellon latauspiuhan katoaminen oli suurin takaisku. Renkaita ei mennyt kertaakaan matkalla. Olin vaihtanut vannenauhan etuvanteeseen ennen matkan alkua, se oli revennyt ja aiheutti edellisenä vuonna sisärenkaan puhkeamisia.
Kunto oli riittävän hyvä matkalle, vielä kun loppua kohden osasin lähteä liikkeelle rauhallisesti päivämatkat eivät olleet liian raskaita. Vain parina aamuna tuntui siltä etten ole palautunut täysin. Pitkät mäet vuonojen välisillä niemilla jännittivät ennen matkaa mutta nekin menivät lopulta helposti kun en yrittänyt mennä liian nopeasti. Raskain päivä fyysisesti oli yllättäen Inari – Pokka väli, vastatuuli ja 30 asteen helle oli raskas yhdistelmä.
Ilmat suosivat minua osittain tällä matkalla. Tuuli nousi myrsylukemiin vain yhtenä päivänä, silloinkin jouduin taluttamaan fillaria ainoastaan kilometrin verran. Ensimmäisenä matkapäivänä oli hellettä, toisena lämpöä olikin 9 astetta. Sään vaihtelut ovat aina nopeita ja suuria mitä lähempänä jäämeri on. Nuorgamin jälkeen helteet tekivät matkasta rankemman. En ottanut mukaan aurinkorasvaa, sitä sain ostettua vasta sitten kun olin jo palanut.
Luonto ja maisemat jäivät taas mieleen elävästi. Pohjoisen lapin metsät itikoineen ja toisessa ääripäässä Nordkyn niemen kivikko jossa ei kasvanut juuri mitään. Samoin Jäämeren rannikko painui mieleen Berlevågista itään. Terävät kivimuodostelmat sammalen seassa ja Sandfjordenin mahtava hiekkaranta. Myös 25 km ylämäki Kongfjordenista painui mieleen, alussa aurinko paistoi kauniisti ja aivan yllättäen tuuli muutti suuntaa 180 astetta ja alkoi todella rankka sade. Tuulen puoleinen silmä oli kovilla, sadepisarat tuntuivat loputtomilta neulanpistoilta.
Nopein alamäki oli yli 5 km pitkä, laskettelin sitä yli 50 km tunnissa kovassa myötätuulessa. Varmaankin tuulen ansiosta vauhti ei tuntunut kovin kovalta. Keskinopeus taukoineen oli 10 – 18 km/h, hitain päivä oli kun kiersin Altassa etsimässä latauspiuhaa kelloon tuloksetta. Lyhyillä matkoilla (50-90 km) keskivauhti on aina suurempi koska taukoja en tällä kertaa niillä pitänyt. Vain valokuvausta, maisemien ihailua ja juomapullojen täyttöä. Syömään pysähtyminen vie aina tunnin ja sen jälkeen pitää ajaa rauhallisesti vähintään saman verran.
Matka kartalla, kilometrejä tuli 1595 jossa on matka rautatieasemalle ja takaisin. Mittari oli kiinni fillarissa koko ajan joten siihen kertyi myös kauppareissut ja lepopäivien ajot.