Juha
Kävimme ennen lähtöä paikallisessa linnassa Bauskas Pils. Siellä oli museo ja paljon henkilökuntaa ohjaamassa vieraita. Liput leimattiin moneen kertaan, museossa ja muissa paikoissa. Ajattelimme mennä vielä automuseoon mutta eksyimme väärälle tielle jonka jälkeen aikaa oli mennyt liikaa.
Maisema oli alkuun tasaista ja peltoa oli paljon. Se alkoi jo kyllästyttää, matkalla on ollut sama maisema melkein koko ajan. Tähän oli tulossa muutos.
Ensin alkoi hiekkatie jonka sade muutti mutavelliksi, se oli aika hidasta välillä. Sitten ajoimme harhaan jo toisen kerran matkan aikana, tällä kertaa siitä tuli vain muutama kilometri lisää matkaa.
Löysimme lopulta Vecumniekin keskustaan, siellä oli yksi kahvila jonne suuntasimme. Otimme lounaaksi Solanka keittoa, se on tomaattipohjainen lihavihanneskeitto.
Matka jatkui taas hiekkatietä pitkin. Heti kun olimme lähteneet liikkeelle Anteron satulasta meni yksi ruuvi poikki. Siihen tehtiin hätä korjaus ilmastointiteipillä. Yritämme löytää uuden pultin ja mutterin huomenna jostain.
Käännyimme noin 10 km ennen Tomea vieä pienemmälle hiekkatielle, se oli ihan hyvässä kunnossa. Kaikenalaisia varoitusmerkkejä ja kieltoja oli paljon. Vielä noin 5 km ennen majapaikkaa päätimme oikaista juuri auton mentävää metsätietä. Ajourat olivat välillä vaikeasti ajettavaa pehmeää hiekkaa. Metsä oli täynnä kauniin väristä kanervaa. Antero tutustui kanervikkoon vieläkin tarkemmin, han kaatui pehmeässä hiekassa ja laskeutui keskelle kanervikkoa. Siinä pahimman vaurion siinä kärsi iso ego.
Majoituimme Oskrogs motelliin lähelä Dauga jokea. Mukava paikka jossa on tilava huone. Ravintolassa saimme hyvän illallisen mukavan päivän päättteeksi.
Antero
Päivä alkoi kelvollisella buffet-aamiaisella ja sen jälkeen lähdimme kohti Bauskan keskiaikaista ritarilinnaa. Armoitettu Der Führer Herr Larimo ohjasi meidät vikaan heti aamun avaukseksi ja heti perään uudestaan, kun jouduimme taluttamaan fillarimme mäkeä alas päästäksemme kävelysillalle. Sillan lattia oli tehty puoliksi metalliriteliköstä, joten joka askelmalla näkyi joki siinä jalkojen alla. (Onneksi en enää kärsi korkeanpaikan kammosta, muuten olisi ollut vetelät housussa. ??). Sillan päätyttyä siitä ei päässytkään joen varressa olevalle hiekkatielle, vaan piti taluttaa mäki ylös. Oli kivaa seikkailla heti aamusta vähäsen.
Käytiin linnassa, jonne oli palkattu aika monta turhaa duunarinsista suojatyöpaikoille. Heidän tehtävänsä oli tarkastaa ja rei’ittää pääsylippu sekä ohjata turisteja. Hieno linna oli.
Sitten päästiin matkaan ja mitä tekee Der Führer? Ohjasi meidät kaupungin halki jonnekin ihan vikasuuntaan useita kilometrejä! Ajatti meitä siis ihan turhaan… ?? Käännyttiin ympäri, ajettiin kaupungin halki toiseen suuntaan ja taas saivat latvialaiset tuijotettavaa. Ihmiset kun tuppaavat tuijottamaan matkapyöräilijöitä ihan joka maassa.
Aluksi ajettiin asfalttiteitä, poutasäässä. Pouta loppui suunnilleen samaan aikaan asfalttitien kanssa ja saimme ilon ajaa sorateitä lähes koko päivän. Kun satoi tai oli juuri satanut, niin ei ollut pölyä. Sen sijaan mutaa ja rapaa oli riittämiin.
Uusi hieno Brooks-satulanikin hajosi, kestihän se jopa kaksi viikkoa käytössä. Itse satula on juuri sisäänajettu ja ehjä, mutta sen etukiinnityspultti meni poikki. Tärinä ja minun vaatimaton painoni tekivät tehtävänsä. Onneksi sain tärkeät osat pelastettua, uudella pultilla korjataan vaiva.
Viimeisen noin 5 km ajoimme ihanaa metsätietä, joka oli osittain hienoa pehmeää hiekkaa ja metsä täynnä liiloja kanervia. Sellaiselle myös kaaduin, kun eturengas haukkasi hiekkaa ja tasapaino meni. Ei sattunut lainkaan.
Kiva päivä joo, otettiin motellihuone kivasta paikasta, 30,00 € kahdelta henkilöltä sis. aamiaisen. Fillarit ovat etuaulassa, koska paikallisten mukaan Latviassa ei voi säilyttää fillareita ulkona. Ne kuulemma varastetaan hyvin nopeasti.