Puolassa 15.8.2017 on pyhäpäivä, se on yhdistetty Puolan armejan ja neitsyt Marian päivä. Omituinen yhdistelmä.
Ilma oli yllättävän viileä aamulla, jouduimme lisäämään vaatetusta matkan alussa. Reitti kulki taas maaseudulla pienten kylien läpi. Alussa tien 650 eteläpuolella oli suuria peltoja ja laidunmaita. Osaa pelloista kynnettiin jo uudestaan. Siellä näkyi kymmenittäin haikaroita helpon saaliin toivossa.
Kävimme lounaalla Banie Mazurkiessa. Sen jälkeen oikaisimme entistä pienempää ja paljon huonokuntoisempaa tietä kohti Goldapia. Tie oli välillä todella huonossa kunnossa ja vaikea ajaa. Sen vielä kruunasi pari kylää joiden kohdalla tie oli vanhaa mukulakiveä. Antero kiljui riemusta kun pääsimme tasaiselle tielle noin 8 km ennen Goldappia. Se oli yllättävän raskasta ajaa niin huonoa tietä.
Majoituimme omiin huoneisiin Hotelik Goldapissa, huoneesta joutui maksamaan noin 38€ aamiaisen kanssa.
Antero
Tänään ajettiin vain noin 50 km, mutta olen silti ihan dead.
Heti aamun alkuun lähdettiin nousemaan ylämäkeä, joka oli sellainen harjoitusmäki päivän muihin mäkiin verrattuna. Pisin nousu oli yhtämittaista ylämäkeä noin 2,8 km. Mäet eivät sinänsä ole hirveän jyrkkiä, mutta koska tiet ovat niin luokattomassa kunnossa, on ajaminen yhtä pomppu- ja tärinärataa eikä levätä voi edes alamäessäkään kun se tie on täynnä kuoppia tai kohoumia. Reittiprofiili oli lähinnä ylös alas x parikymmentä.
Käytiin lounaalla jossain pikkukylässä syöden lihalientä peruna- ja makkarasattumilla ja minä otin lisäksi paikallisen toastin, joka oli kuuma punakaali, makkara ja juustoseoksella täytetty leipä, jonka päälle oli laitettu ketsuppia… Se oli hyvin mielenkiintoisen makuinen. Lisäksi joimme latet, ne maksoivat enemmän kuin se soppa.
Olemme nyt Puolan pohjoisrajalla Goldap-nimisessä kaupungissa. Otimme hotellihuoneen, mutta nähtyäni sängyn pienuuden (noin 180 cm pitkä ja pääty kummassakin päässä) päädyin ottamaan oman huoneen isolla sängyllä. Siinä ei ole päätyä lainkaan ja on 2 m pitkä. Kivaa olla yksin omassa huoneessa aina välillä.