Taas oli hidasta lähteä Kirunasta. Halusin lähteä ajoissa koska edessä olisi noin 140 kilometriä. Kaupunki valmistautui viikonlopun musiikki tapahtumaan. Koko keskusta oli aidattu festivaalia varten. Katselin touhua hieman liian kauan. Olin ajatellut lähteä yhdeksän aikaan mutta kello oli 11 kun lähdin tielle.
Tie Kirunasta etelään on suora, tasainen ja metsäinen. Etenin ripeästi juurikaan pysähtymättä ensimmäiset 48 kilomettriä. Kiersin Svappavaaran kylän kautta. Tapasin siellä saksalaisen pyöräilijän. Hän oli etsimässä kauppaa tai huoltoasemaa. Semmoisia ei kylässä ollut auki. Ajoimme yhdessä Vittangiin asti. Matkalla näimme ison hirven tien reunassa. Sain siitä kuvan mutta kaksi autoa ajoi eteen. Menimme Vittangissa lounaalle kylän ainoaan baariin. Wolf oli matkalla Nordkappiin, pitkä matka edessä.
Aurinko lämmitti mukavasti lähtiessäni jatkamaan matkaa. Lämpö on muuten mukavaa mutta sen mukana tulevat mäkärät ja itikat. Pysähtyminen oli taas inohttavaa, täytin vain vesipullot ja jatkoin saman tien.
Masugnbyssä oli kahvila auki, kurvasin oitis pihaan. Tie kahvilaan oli valkoista hiekka. Ihmettelin sitä ja otin kuvankin siitä, kuulin myöhemmin sen olevan dolomiittia. Kahvilassa tuntui kuin olisi matkannut pari sataa vuotta ajassa taakse päin. Emäntä oli ystävällinen ja jaksoi kertoa kylän historiasta paljon. Vieressä oli dolomiitti kaivos ja vanhan rautamalmi kaivoksen rauniot. Dolomiittikaivoksen vieressä oli uuni jossa poltettiin kalkkia, sinne pääsi sisään katsomaan. Koko alue oli suuri museo.
Loput matkasta meni kovassa sivutuulessa, se hieman vaikeutti ajamista ja hidasti vauhtia. Hyötyäkin tuulesta oli, ötökät pysyivät poissa. Majoituin mökkiin Junosuandon keskustassa.
Kieli on kuin vanhaa hassua suomea, ”somaa tehdä jotain semesterillä” kommentoi joku pyöräretkeä. Alkuun paikalliset hieman kyräilevät mutta aletaan juttelemaan ei siitä meinaa tulla loppua.