Tuuli oli aamulla tyyntynyt, mukavaa vaihtelua kun on melkein koko matkan puskenut vastatuuleen. Järvi oli tyyni ja vuorten peilikuvat saattoi jo erottaa vedessä. Vuorten huiput olivat lumen peitossa. Klimpfjällissä menin katsomaan saisiko paikallisesta hotellista kahvia. Respan kaveri sanoi että ilman muuta ja meni laittamaan keittimen päälle. Pyysin vielä toisen kupin ja aloin kaivamaan lompakkoa esille, raha ei kuitenkaan kelvannut vaan kahvit sai ilmaiseksi. Olen joskus aikaisemminkin saanut Ruotsin vuorilla ilmaisen kahvin.
Nyt oletin kunnon ylämäen alkavan, koska kartan mukaan nousua olisi yli 300 metriä 15 kilometrin matkalla. Lähdin varovasti ylöspäin voimia säästellen. Ylämäkeä seleästi oli mutta ei niin jyrkkää kuin odotin. Maisemat alkoivat parantua mitä ylemmäksi pääsin. Puurjan tuntumassa tie meni Saxån joen yli. Rannassa oli loistava paikka pysähtyä syömään eväät. Koivuissa oli vasta silmut ja vähäinen nurmikko ruskeaa. Lunta oli siellä täällä isoja laikkuja. Lihakeitto purkista maistui taivaalliselle, ulkoilma on paras mauste mitä ruokaan voi lisätä.
Ylämäkeä oli tauon jälkeen vielä noin 7 kilometrä. Lunta oli koko ajan enemmän tien varrella, maisema oli jo talvinen. Vettä virtasi joka puolella, välillä isoissa joissa ja toisinaan lumen alla luikerteli pieniä puroja. Tieltä oli kiellettyä poistua. Lintujen pesiä on ryöstetty aikaisempina vuosina järjestelmällisesti, nyt alue on rauhoitettu kokonaan. Siitä oli isot kyltit tien vieressä, kieltoa valvoi poliisi joka partioi alueella näkyvästi. Maisemien ihailua kielto ei haitaanut. Matka eteni aika hitaasti kun pysähdyin useasti kuvaamaan tai vain kuuntelemaan hiljaisuutta. Korkein kohta oli 876 metriä, siitä alkoi alamäki. Siinäkin vauhtia hidasti hieno maisema.
Alamäki oli useimmiten sopivan jyrkkä, vauhti pysyi sopivana ilman jarruttelua. Oli kiva katsoa kuinka nopeasti maisema muuttui. Lumen vähentyessä alkoi kaikki muuttua vihreämmäksi. Pysähdyin Ankarvattnetin kohdalla etsimään majoitusta. Olin suunnitellut ajavani Jormvattnetin leirintäalueelle mutta siellä oli joku tapahtuma ja edes teltta ei kuulemma sovi mihinkään. Ankarvattnetissa oli hiljainen leirintäalue josta sain pienen mökin. Ikkunasta on hieno näkymä tuntureiden ymäröimälle järvelle.
Huomenna olisi tarkoitus siirtyä Norjan puolelle. Mistä ja miten on vielä suunnittelu vaiheessa. Jos mahdollista niin oikaisen pieniä teitä, kartan mukaan ei onnistuisi mutta googlen sanoo että tie ei ole umpikuja.
