Aamulla kiertelin hieman Saloa yksin. Tapasimme torikahvilassa ja lähdimme ostamaan kaikkea mitä oli unohtunut pakata mukaan.
Teimme perään vielä toisen kierroksen kaupungilla (eksyimme) ennen kuin pääsimme matkaan. Kuninkaantie oli ainoa pienempi tie Piikkiötä kohti. Myötätuuli ja pitkät loivat mäet tekivät matkasta helpon. Oikaisimme hieman ennen Paimiota vanhalle turuntielle. Siinä oli vauhdikas kolmen kilometrin alamäki.
Lounaan jälkeen matka eteni nopeasti. Pysähdyimme vain kerran kahville. Majoituimme Paraisilla Solliden leirintäalueen mökkiin.
Antero: Tänään oli minulla ensimmäinen todella vaikea päivä, vaikka reittiprofiili oli ”Anteromainen”, eli suhteellisen tasainen ja asfalttitietä (tai ainakin kovaa soratietä). Epäonnistuin surkeasti tämän päivän energiatankkauksessa, koska aamiainen ei ollut lähellekään riittävä, mutta pidin sitä sellaisena.
Tuo oli tietenkin Juhan syytä, koska sovimme alunperin tapaavamme aamulla huoltoaseman kahviossa, mutta se olikin yön aikana muuttunut kylmäasemaksi… Kaikki meni ihan kivasti jonnekin 50 km kohdalle, jolloin energiat loppuivat kuin seinään vaikka olimme juuri olleet lounaalla. Siinä sitten poljin ihan sumussa Paraisten tien ensimmäiselle suurelle sillalle, jossa pieni juomatauko ja välipalapatukka. Maisema oli niin hieno, että se jo piristi. Kun oppaani, kartanlukijani ja suuri tiennäyttäjäni johdatti minut eräälle tienvarsikahvilalle siinä 63 km kohdalla ja toi eteeni kahvin ja korvapuustin, palasin takaisin elämään. Niin virkistävä vaikutus sillä pullalla ja sokerilla oli. Loppu menikin sitten taas mukavasti maisemista ja ylämäistä nauttien.
Otettiin 85€ maksanut neljän hengen mökki, jossa sisä wc ja suihku. Tietenkin suihku ja pönttö on samassa postikortin kokoisessa tilassa ja siihen pöntöllekin mahtuu melkein mukavasti istumaan. Kaikenlisäksi päästäkseen mökille piti ajaa jyrkkä soratie ylös… Kävimme Paraisten keskustassa kävellen syömässä ravintolassa nimeltä Kamu. Ruoka oli oikein hyvää (Juha söi lohta uusilla perunoilla ja minä paistettua Halloumia tuoreparsan kera), mutta sen tuleminen kesti melko pitkään. Juhalta meinasi jo tulla itku kun ei ruokaa tullut vaikka kuinka odotti…heh