Otin aamiasen majapaikasta ja se oli normaali Ruotsalainen kokkeli mysli jugurtti vaalea leipä sekoitus. Kahvia oli onneksi riittävästi. Sade oli ennusteen mukaisesti alkanut aamulla, lämpöä oli 11 astetta. Päätin kaikesta huolimatta lähteä pieniä hiekkateitä Storumania kohti, ei tehnyt yhtään mieli mennä sateessa rekkojen sekaan. Minua varoiteltiin tiellä olevista suurista mäistä, sehän tietäisi kauniita maisemia.
Kun hiekkatie alkoi siinä oli heti mukava ylämäki, sain itseni mukavasti lämpimäksi. Sade oli vielä pehmentänyt tien hieman vaikeaksi ajaa. Se oli joistain kohdista aika liukas ja sivuilta upottavan pehmeä. Jarruja ei tarvinnut käyttää kun pysähtyi tien reunaan, renkaat upposivat muutaman sentin pehmeään hiekkaan ja vauhti pysähtyi siihen. Liikennettä ei ollut juuri ollenkaan joten pystyin ajamaan tien keskellä missä renkaat upposivat vain sentin hiekkaan.
Välillä katsoin googlesta missä olen mutta kännykkä herjasi ettei offline tilassa paikannus ole käytössä. Onneksi mukana oleva kartta on riittävän hyvä suunnistukseen pikkuteillä. Yksityisteilläkin oli risteyksissä viitat, se helpotti huomattavasti. Nyt huomasin itikoita olevan paljon, nittä on näkynyt aiemminkin mutta ei häiritsevän paljon. Taukoja en paljoa pitänyt, vain pakolliset vesipullojen täytöt.
Saavuin Storumaniin sen verran myöhään ettei tehnyt mieli enään pidemmälle. Ajatus lähteä mukavan hiekkatien jälkeen rekkojen sekaan oli edelleen vastenmielinen. Se saa jäädä huomiseksi.
Sain mukavan pikku mökin Storumanin leirintäalueelta, se on aivan kaupungin keskustan tuntumassa.
