Etsin aamulla kauppaa tai kioskia Mo i Ranasta, kaikki mitä löysin oli kiinni. Tuhrasin siihen melkein tunnin enkä saanut edes kahvia. Lopulta luovutin ja lähdin kohti Ruotsia. Onneksi huoltoasema oli auki E12 varressa, sieltä sain tarvittavat täydennykset hankittua ja ison kupin kahvia.
Matka alkoi pienessä sateessa ylämäkeen, sitä riitti melkein rajalle asti. Yritin hieman kierrellä pikkuteitä mutta kännykän kosketusnäyttö lakkaa toimimasta sateella vaikka puhelin on muuten veden pitävä. Tie seurasi jokea joka oli välillä näkymättömissä metsän takana, välillä metsästä kuului kosken pauhua. Jossain vaiheessa oltiin jo pilvien korkeudella, näkyvyys oli välillä todella heikko. Autotkin ajoivat ohi ja vastaan todella hitaasti. Sade oli koko ajan kohtalaista, se viilensi mukavasti ylämäessä.
Päivän ensimmäinen yllätys oli tunneli tien korkeimmalla kohdalla, sitä ei ollut merkitty karttaan joten se on aika uusi. Minun oli täytynyt ohittaa risteys vanhalle tielle kun en sitä löytänyt. Umskard tunneli on 3,7 kilometriä pitkä, se menee fillarilla jo mukavuusalueen ulkopuolelle. Onneksi liikennettä oli vähän ja tunneli meni hieman alamäkeen. Se oli aika nopeasti ajettu läpi. Tunnelin jälkeen oli kyltti kahvilasta, Umbukta fjällestue. Huoneitakin olisi ollut tarjolla mutta tyydyin lounaaseen ja kahviin. Ruokana oli lapskaus, se on Norjalainen versio pyttipannusta.
Sade jatui edelleen kun jatkoin matkaa. Tuuli oli kova ja myötäinen, sen vuoksi sadetta tuskin huomasi ja matka etenei kevyesti. Runsas ruoka antoi sen verran energiaa että pysyin hyvin lämpimänä vaikka hanskat ja kengät olivat aivan märät. Hengitys höyrysi sen verran että montaa astetta ei lämpöä ollut. Päivän seraava yllätys tuli tyhjenevän renkaan muodossa. Aloin vaihtamaan kumia jääkylmässä sateessa. Se ei menannut sujua ollenkaan, yritin ensin aloittaa homman paksut hanskat kädessä mutta ne olivat liian kömpelöt. Ilman hanskoja näpit olivat heti kohmeessa ja taas oli vaikeaa. Sain homman lopulta hoidettua mutta kädet olivat niin jäässä ettei ne meinanneet lämmetä ollenkaan. Onneksi vastaan tuli pieni kauppa josta sain kupillisen kuumaa kahvia. Samalla laitoin silkkihansikkaat ja kesähanskat päällekkäin koska muut lämpimät hanskat olivat märkiä.
Hemavan/Tärnaby on valtava hiihtokeskus, rinteitä ja majoitusta on monta kilometriä tien varressa. Ajattelin että majoitusta löytyy helposti. Aloin soittamaan majapaikkoihin ja pääsin kuuntelemaan samaa vastaaja viestiä useasti. Sen mitä ymmärsin siitä oli että paikka on auki mutta varauksia otetaan vastaan vain sähköpostilla. Lopulta Trolltunet hotellista joku ihminen vastasi puhelimeen. Tilaa kuulemma olisi, perillä huomasin että olen ainoa asukas hotellissa. Ei taida olla vielä sesonki.
