Nukuin aamulla pitkään, pitkä päivä vaati kunnon unet. Aamiaista syödessä tuntui että olisi tauon paikka. Aloin selvittämään missä olisi sopivan hintaista majoitusta ja pesukone käytettävissä. Sain varattua mökin Vennesundista, sinne olisi noin 80 km matkaa. Tuuli ei ollut laantunut ollenkaan ja se oli vaihteeksi vastainen. Ilma oli lämmennyt hieman ja tuulen suojassa pärjäsi kesä varustuksella. Pysähdyin kauppaan ja kahville Kolvereidissä. Siinä vierähti melkein tunti kun yritin löytää jotain ruokaa matkalle. Norjassa ei juuri ole ruisleipää, jugurttia löytyy vain supermakeita pikku purkkeja. Laktoosittomana saa vain maitoa ja kermaa.
Maisemat olivat edelleen silmää hiveleviä. Ylämäkeen poljin aina innokaasti koska useimmiten mäen päällä odotti loistava maisema. Naustbuktan kylässä kävin kaupassa ostamassa kinkkua leivän päälle. Jäin kaupan eteen syömään leipää mutta en jaksanut alkaa kahvin keittoon. Yllättäen kaupan myyjä tuli ulos kahvipannun kanssa ja kysyi haluaisinko kahvia, se kruunasi välipalan.
Kun pääsin tielle 17 maisemaa hallitsi Heilhornet, 1058 metriä korkea vuori meren rannassa. Se on suosittu vaelluskohde, huipulle menee merkitty reitti. Sen mahtavuutta jäin ihmettelmään useasti tien varteen. Tie 17 kurvasi peinen matkaa Heilhornetin rinnettä ylös.
Ensimmäinen tunneli oli 800 metriä pitkä, se oli niin hyvin valasitu ettei juuri huomannutkaan olevansa tunnelissa. Tunnelissa on ohituskielto, taakseni kertyi jono autoja. Kun pääsin ulos tunnelista niin ohi ajavista autoista vilkuteltiin iloisesti ja kannustettiin ylämäessä.
Tunneleiden jälkeen oli tasaista ja kovaa vastatuulta. Näin vuonon ylittävän lossin jo viiden kilometrin päästä. Se lähti Vennesundista kohti Holmia johon olin ajamassa. Pistin vähän lisää vauhtia ja ehdin viimeisenä sisään. Heti kun minulta oli rahastettu matka niin portit suljettiin.
Lepopäivän mökki on hyvä, suihkua ei ole mutta vessa, lämmin vesi ja hyvin varusteltu keittiö on bonusta. Liinavaatteet kuuluivat vielä hintaan, mukava nukkua välillä lakanoiden välissä.