Aamulla oli kylmä, jouduin laittamaan hanskat käteen kun pakkasin fillaria. Vettä satoi hiljalleen mutta luvattua räntää ei näkynyt. Kiersin vielä hiukan kaupungilla ja join kahvit ennen kuin lähdin liikkeelle.
Ensimmäiset 60 km olivat aika tasaista, tie kulki taas tekojärven rantaa pitkin. Pato ja voimalaitos oli suurin tähän mennessä vastaan tulleista. Tuuli oli melkein vastainen mutta pahin myrsky oli jo laantunut. Ajattelin kiertää kaikki kylätiet mutta niitä oli vain yksi matkalla. Muut kylät olivat tien varressa tai päättyvän tien päässä. Syömään jäin Malgomaj järven päässä, Stalon nimisessä kylässä. Siellä oli sekatavarakauppa mutta ei mitään muuta. Kaupan pihassa oli pöytä ja penkit, kokkasin siinä herkullista tonnikalanuudelia.
Luulin viimeisen etapin olevan rankka, 30 kilometrin matkalla oli 200 metriä nousua. Tuuli oli kuitenkin myötäinen ja nousu niin loivaa ettei sitä lopulta edes huomannut. Maisemat sen sijaan olivat huikeat. Suuria koskia oli useita peräkkäin, lumihuippuiset tunturit taustalla kruunasivat näkymän.
Saxnäs on turistikohde, sesonki ei vielä ole alkanut. Kaikki paikat ei vielä ole auki, niitä aletaan availemaan ensiviikolla ja juhannuksen jälkeen kaikki on auki. Löysin majapaikan paikallisesta matkustajakodista, olen ainoa vieras paikassa. Mökit ja huoneistotkin ovat tyhjillään. Kylmä sää on varmaan karkoittanut viimeisetkin turistit jonnekkin lämpimämpään.
Huomenna on edessä nousu vieläkin korkeammalle, tien korkein kohta on 868 metrin korkeudessa. Siellä on kuulemma vielä lunta.