Yön ukkosen jälkeen ilma oli aamulla kostea ja pilvinen. Aamulla ei ollut edes liian kuuma. Pyörää pakatessani huomasin eturenkaan olevan tyhjä. Se hieman viivästytti lähtöä. Aamiaisen söimme Huoltoaseman/Hotellin ravintolassa. Puuro loppui kesken heti, onneksi sitä keitettiin lisää ettei tarvinnut omia laittaa.
Aloitimme matkan Siikajoen rantaa alavirtaan. Valitsimme pienemmän hiekkatien, liikennettä ei tiellä ollut. Sama betoniauto ajoi meidän ohi monta kertaa. Siikajoella kävimme kaupassa ja menimme katsomaan kirkonkylää. Kirkon ympärillä oli käyty suuri suomen sodan taistelu 1808. Ensimmäinen kirkko oli rakennettu paikalle 1500 luvulla mutta venäläiset polttivat sen ryöstöretkillään. Nykyinen kirkko valmistui 1701.
Siikajoelta ajoimme merenrantaa pitkin Varessäikän niemelle, sinne rakennettiin 1993 kaksi tuulivoimalaa. Molemmat on purettu eikä uusia ainakaan vielä ole tullut. Paikalla on uimaranta ja vierasvenesatama. Telttailukin on sallittua. Keitimme ensimmäisen kerran kahvit trangialla, nyt ei ollut vaihtoehtoja. Mukavalla hiekkarannalla merimaisema taustalla murukahvi maistui todella hyvälle.
Pääsimme seuraavaksi taas minun valitsemalle reitille. Mentiin melkein 10 kilometriä pientä hiekkatietä. Se oli taas päällystettu karkealla sepelillä. Nyt yritimme ajaa sitä hitaammin ettei tulisi lisää pinnojen katkeamisia. Tie kulki valtavien peltojen halki. Paarmoja oli Anteron mielestä muutama liikaa, ne olivat agressivisa ja purivat ohuiden vaatteiden läpi. Olihan se hieman epämiellyttävää. Varjakan niemellä oli kahvila ja pieni leirintäalue.
Lumijoella majoituimme Majatalo Sippaan. Saimme kokonaisen maatalon rantasaunan kera omaan käyttöön. Taas paljon tilaa kohtuulliseen hintaan.
Antero: Tänään oli ihan kiva päivä polkea, koska ei ollut niin kuuma kuin eilen. Jossain 30 km kohdalla alkoi poljin painaa ja ihmettelin miksi näin, koska aiempina päivinä sellaista ei ollut tapahtunut. Syyksi selvisi vastatuuli, mihin en taas ollut tottunut. Poljettiin Varessäikkä nimiselle rannalle katsomaan tuulimyllyjä, mutta niitäpä ei ollut siellä yhtään kappaletta. Siellä oli kuitenkin upea hiekkaranta ja siellä yksi toisenkin silmäyksen arvoinen aikuinen nainen. Kun silmäykset oli suoritettu mentiin suojan puolelle, jossa Juha keitti trangialla vettä ja joimme herkulliset murukahvit. Söin samalla hieman enemmän ja siten polkimesta tuli taas kevytmetallia.
Varessäikästä lähdettiin sitten kohti seuraavaa tuulimyllymestaa, nimeltään Varjakka. Sinne johti sellainen ensin asfaltoitu, sitten ihan ok kunnossa oleva soratie, joka muuttui ”maantie päättyy” kyltin jälkeen yksityistieksi. Lähes heti tie muuttui lähes ajokelvottomaksi soratieksi, sellaiseksi paarmapoluksi että oksat pois! Suuri matkanjohtajamme ohjeisti minua ajamaan hitaammin sillä seurauksella, että paarma-armeijalle olin helppo liikkuva herkkupala ja ne prkeleen otukset saalistivat kankkuani. Oli jälleen uusi kokemus saada patteja paikkaan, minne en niitä haluaisi saada. Kun kerran asiaa sitten ääneen manasin aiheutin Juhalle useita minuutteja kestävän hihityskohtauksen…heh. Saavuttiin Varjakkaan ja siellä oli maihin nostettu höyrypurtilo, jonka sisään oli tehty kahvila. Joimme siis kahvit ja minä tankkasin hieman hiilareita ja rasvaa, jotta tällainen kasvava nuorehko mies jaksaisi polkea.
Lumijoelle päästyämme käytiin ensin kuvaamassa paikallista kirkkoa Juhan kirkkoalbumia varten ja käytiin juomassa kivennäisvedet paikallisessa baarissa. Siellä meitä tuijotettiin kuin jotain ulkoavaruuden olioita (ymmärrän kun he tuijottivat Juhaa), mutta saimme ihan ok palvelua. Tuijotuskisa jatkui paikallisessa Salessa ja vielä kadulla. Alueen suurin harrastusmahdollisuus tulee Rauhanyhdistyksen taholta… heh. Huomenna sitten tämäkin loma päättyy ainakin minun osaltani, matkustan junalla kotiin.