Lähtö oli aamulla helppo, meillä oli tilaa ja tavaroita ei tarvinnut vahtia. Etsimme turhaan avoinna olevaa kahvilaa kylälätä. Ainoa paikka olisi ollut väärässä suunnassa.
Olimme päättäneet mennä pieniä metsäteitä osan matkaa, niitä on alueella runsaasti. Hiekkatie alkoi leveänä ja hyväkuntoisena. Metsätie oli kuitenkin huonossa kunnossa. Siihen oli levitetty karkeaa sepeliä joka oli välillä upottavaa. Se oli kivaa, Anterolla oli tosin välillä eriäviä mielipiteitä. Ajaminen siinä oli vaikeaa, selvisimme kuitenkin kunnialla koko matkan.
Päästyämme taas päällystetylle tielle jatkoimme Pyhäjokea ylävirtaan kohti Oulaista. Tarkoitus oli mennä lounaalle ja varata joku majapaikka Vihannista. Matkalla huomasin Anteron takavanteen olevan kierossa. Siitä oli pinna poikki ja se oli alkanut vääntyä. Taas tuli este matkaamiseen. Otimme huoneen Topin Toiveunesta, paikallinen retkeilymaja. Kaupungissa on vain yksi liike joka myy polkypyöriä, jos sieltä ei saa pinnoja tai mahdollisesti uutta vannetta joutuu sen hakemaan Oulusta tai Raahesta.
Antero: joo, taas epäonni potkaisi nivusiin kun takafillarini pinna katkesi ja niin olemmekin sitten jumissa täällä Oulaisissa, joka vaikuttaa ainoastaan junttilalta kun eilinen Alavieska oli syväjunttilaa… heh
Soratie minne suuri johtajamme meidät johdatti oli päällystetty pientä pyöreää kiveä sisältävällä soralla ja siinä oli sellainen noin 30 cm leveä ura, jonka ajoneuvojen renkaat olivat siihen (onneksi) kuluttaneet. Ihan kauheaa ajaa, koko ajan sai puristaa rystyset valkoisena stongaa, jotten olisi löytänyt itseäni vieressä olevasta suosta. Paarmoja oli taas riittävästi, sanoisin jopa että liikaa. Muuten polkeminen tuntui kohtuu hyvältä, mitä nyt n. 20 km sitä kamalaa soratietä vei voimia aika paljon. Kun n. 30 km oli takana, olin aika väsynyt ja nälkäinen. Sitten Juha huomasi vanteeni olevan kiero ja sen ketutus veikin sitten väsymyksen kokonaan pois. Saavuttiin tänne Topin toiveuni nimiseen hostelliin ja menin suihkun jälkeen heti pienille kauneusunille.
Käveltiin hostellilta parin kilometrin päähän tutustumaan Oulaisten frisbeegolfkenttään, joka oli kieltämättä aika surkea. Mäkäräisiä riitti siinä Pyhäjoen varressa ja niin minulle riitti yksi vajaa kierros sitä herkkua. Juha ei heittänyt kertaakaan, ei ole hänen lajinsa. Nyt odottelenkin sitten futiksen MM finaalia ja toivon, että Saksa voittaa.