Jo aamulla päivästä tuntui tulevan lämmin. Tuuli oli ennusteen mukainen, etelästä 4-6 m/s, se helpotti polkemista huomattavasti. Taivassalossa joimme kahvit torilla. Päätimme katsoa matkan aikana kuinka pitkälle menemme.
Matka eteni vauhdikkaasti Taivassalosta eteenpäin. Poikkesimme kahvilla Lokalahdella. Päätimme samalla ajaa Pyhälahteen asti. Lokalahden jälkeen kiersin yhden hiekkatien yksinään, siitä tuli noin kuusi kilometrä lisää ja sain nähdä hienoja maalaismaisemia.
Uusikaupunki tuli nopeasti vastaan. Nälkä oli jo kova joten jäimme lounaalle. Olimme edenneet yllättävän nopeasti kovassa myötätuulessa, siitä on ollut paljon apua. Kuumuus alkoi jo lopussa tuntua, vielä siitä selvisi juomista lisäämällä. Huomisesta on ennustettu vieläkin lämpimämpää.
Päivän viimeinen etappi oli vain 18 km. Poikkesimme kerran pienelle tielle, siitä ei tullut paljoakaan lisää matkaa. Näimme myös aidon polkumopon. Siinä oli 28 tuumaiset renkaat ja kuski polki aina lisää vauhtia ylämäessä. Sellaisia ei usein näe liikenteessä.
Majoituimme leirintäalueella mökkiin jonka Antero oli varannut aikaisemmin päivällä. Mökkiin päästyämme siellä oli jo jonkun tavarat. Varauksessa oli sattunut jonkinlainen munaus. Onneksi mökkejä oli vielä vapaana, saimme hieman paremman mökin samaan hintaan.
Anteron ”kynästä”:
Tänään oli aika mielenkiintoinen päivä. Aamulla kun mittasin kuumeeni eilisen sairasteluni johdosta, näytti mittari tarkistusmittauksen jälkeenkin vain 33,9 astetta. Olo oli todella heikko ja vain koska olin jo nähnyt vaivan pakata pyöräni lähtövalmiiksi, päätin kuitenkin lähteä. (Ok, Juhan ilme kun hän tajusi minun harkitsevan vielä yhden päivän käyttämistä sairasteluun Kustavissa vaikutti hieman päätökseeni.) Lisäksi yöllä kun mittasin se oli 35,9, eli lähes normaali. Alkuun oli todella hankalaa polkea, koska pelkäsin ruumiinlämpötilani laskevan entisestään ja se olisi varsin vaarallista jo. Sain kuitenkin määrätä tahdin (kuten tavallista) ja se tahti oli varsin hidasta. Päätimme yhdessä, että mennään ensin Taivassaloon ja katsotaan pitääkö sinne jäädä. Olisin jäänyt, jos olo ei olisi merkittävästi parantunut. Jo noin 5 km polkemisen jälkeen kun olimme Kustavin keskustassa, olo oli jo paljon parempi. Hetki ennen Taivassaloa oli jokin pieni K-kauppa ja siellä söimme sämpylät ja joimme kahvit. (Saimme itse leikata sämpylän ja täyttää sen millä haluamme (4 vaihtoehtoa)). Olo helpottui merkittävästi eikä vatsakaan pannut juuri vastaan. Taivassalosta päätimme ajaa Uuteenkaupunkiin ja katsoa siellä sitten taas mikä on vointi ja kun se oli ihan ok, söimme siellä lounaat omilla tahoillamme. Juha halusi kebapia ja minä jotain terveellisempää, joten etsin jotain muuta ja löysin paikallisten eläkeläisten suosiman kuppilan jossa söin pinaattikeittoa, salaattia ja ruisleipää. Siitä tulikin sitten niin paljon voimia, että päätin jatkaa Pyhärantaan asti. Matkaa tuli minulle n. 84 km, Juha polki jonkin sorapätkän siinä välissä ja ilmeisesti jonkin verran enemmän. Nähtävästi hänelle lahjoittamani puujalka ei ole ihan niin paha kuin aluksi pelättiin ja hyvä niin.
Pyhärannan leirintäalueelle soitin Uudestakaupungisa ja varasin meille mökin. Tultiin paikalle ja sain mökin avaimen, joka kuitenkin osoittautui varatuksi mökiksi. Onneksi ei ollut kukaan paikalla. Sanoin Juhalle jo heti poistuttuamme ensimmäisen kerran respasta, että meitä palvellut nuori mies vaikutti ihan siltä, että olisi saanut täältä suojatyöpaikan, oli sellainen onneton ressukka. Menin takaisin avautumaan hieman asiasta ja saimme uuden mökin (viimeisen jäljellä olevan ja kalleimman). Muuten ok mökki, mutta peitot ym. vuodevaatteet tosi likaiset ja seinät varmaankin ohuinta puuta mitä mökissä voi käyttää. Juha yritti vetää sälekaihtimia alas onnistuen saamaan ne kokonaan alas… Jäivät siis käteen… heh
