Anteron palsta
Kerron minäkin pikkuisen omasta puolestani tästä mieleenpainuvasta matkastamme. Juha kysyi (ilmeisesti leikillään) joskus kaksi vuotta sitten, josko tulisin joskus jollekin reissulle mukaan.
Ensin pidin ajatusta lähinnä hyvänä vitsinä ja vieläpä hyvänä sellaisena. Minäkö, ylipainoinen ja tapaturma-altis epäurheilija lähtisin tuollaiseen rääkkiin ja vieläpä vapaaehtoisesti??? Juteltiin asiasta kuitenkin usein ja niin sitä pikku hiljaa rupesin miettimään, joskos sitä kerran kokeilisi.
Viime vuonna pyöräilin enemmän kuin varmaankin edelliseen 10 vuoteen yhteensä ja tänä vuonna päätin sitten lähteä mukaan. Vielä täytyy antaa Juhalle tunnustus siitä, että katsoo miten jaksan (ihan oikeasti) ja ohjaa kulkuamme sen mukaan.
Maanantaina saavuimme Tukholmaan ja poljimme Trosaan noin 95 km (tms.) ja homma tuntui helpolta ja kivalta. Ilma oli oikeastaan liian lämmin, mutta selvisin kuitenkin hengissä (just ja just) Trosaan ja pääsin vielä ihan sänkyyn nukkumaan, kun teltta on minulle lähinnä rangaistus.
Seuraava päivä olikin sitten jo ihan kamala, sillä polkeminen ei tuntunut missään vaiheessa oikein hyvältä ja olin ihan puhki jo n. 50 km jälkeen. Poljimme Trosasta Nyköpingiin ja taas pääsin mökkiin. Matkalla ajattelin jo maitojunaa ja sitä häpeää/ilkeilyä, mitä saisin koko loppuelämäni kestää jos nyt lopetan. Ihan kamalat fiilikset koko päivän, vaikka Juha yritti niitä hälventää juttelemalla niitä näitä koko matkan.
Keskiviikkona poljimme sitten Nyköpingistä Stegeborgiin, matkaa tuli kait jotakuinkin 80 km. Polkeminen tuntui ensimmäiset 35 km todella helpolta ja kivalta, kunnes löysimme paikallisen harjun ja se ylös-alas touhu alkoi taas tappamaan minua hitaasti.
Stegeborg on kuitenkin ihan oikea linna, eikä mikään ”slott” eli kartano, mitä ruotsalaiset myös linnaksi kutsuvat. Kävimme siellä torstaina kierroksella, mikä oli mukava kokemus myös minulle. (Kerrottakoon, että linnojen tutkiminen on ollut ykkösharrastukseni jo pitkään). Saimme sieltä kuulokkeet ja Mp3 soittimen tms. ja siinä oli sekä historiaa sekä tarinoita. Poikkeuksellisen hyvää toimintaa.
Torstaina poljimme sitten Stegeborgista tänne Gamlebyhyn ja sen reissun tulen muistamaan vielä dementikkonakin.
Olin aivan puhki. Poljin ehkä noin 20 km enemmän kuin mitä olisin mitenkään jaksanut tehdä. Ja siihen 20 km matkaan mahtui aika monta ylämäki-alamäki yhdistelmää ja lähes koko ajan satoi, milloin normaalisti, milloin kaatamalla. Saavuttiin tänne noin klo. 21:00, tehokasta polkemista n. 7 tuntia ja matkalla yhteensä yli 11 tuntia. Löysin ainakin rajani, sillä se ylitettiin ajat sitten… Olin niin puhki, etten muista koska viimeksi olen tuollaista kokenut. Meinasin pyörtyä väsymyksestä n. 4 km ennen loppua, suklaakeksi pelasti minut…
Päästiin siis taas mökkiin, jouduttiin vaihtamaan sitä tänään kun päätimme pitää välipäivän jo nyt ja sain myös hyväksyä, ettei tällä tahdilla päästäkään Ystadiin asti. Ei voi mitään, mutta Öland on poljettava vielä ja sitten katsotaan mistä lähden junalla takaisin ja Juha pääsee polkemaan sen 200 km päivässä… heh.
Kaikenkaikkiaan olen hyvin tyytyväinen tähän matkaan, opin ainakin tuntemaan kroppani ja tämänhetkisen suorituskykyni rajat. Ugh! Olen puhunut.