Nukuin pitkään aamulla, itikat herättivät kahdeksan aikaan ja päätin nousta. Olin illalla niin väsynyt etten jaksanut pyydystää itikoita suuresta mökistä. Hoidin aamutoimet rauhassa ja lähdin täydentämään kahvimaitovarastoa paikalliskauppaan. Join vielä kahvit huoltoasemalla ennen lähtöä. Kylässä oli kaikki tarpeellinen, kauppa, kahvila, baari ja yösija. Harvinaista näin pienessä paikassa.
Joen varressa oli paljon vanhan asutuksen jäänteitä. Kävin katsomassa melkein kaikkia merkittyjä paikkoja. Vakituinen asutus saapui 1640 luvulla. Joen rannassa oli monta masuunia, rautamalmi saatiin ylempää Masugnsbyn kaivoksesta. Opaseet olivat selkeitä ja suomenkielinen osuus oli kirjoitettu paikallisella murteella.
Lippojoen rannalla myytiin savusiikaa kioskista. En voinut vastustaa herkullsta tuoksua, pysähdyin välipalalle. Kyllä kannatti, kala oli suussa sulavaa.
Melkein kaikilla kylillä oli vain suomenkielinen nimi, tuntui kuin olisi ollut suomessa. Sen lisäksi kaikki puhuivat suomelta kuulostavaa kieltä.
Pajalassa suuntasin ensin leirintäalueelle. Mökki oli edullinen se maksoi 200 kruunua, alle 20 euroa. Varustukseen kuuluu liesi, jääkaappi ja juokseva vesi.
Naapuriin tuli suomalainen kaveri pyörällä, hän on juuri aloittanut matkan. Kävimme syömässä illallisen ja vaihdoimme kertomuksia. Tämä on hänen 19 reissu, siinä on 13 matkaa enemmän kuin minulla.