Aamiaisella sai puuroa, se oli hyvä alku päivälle. Ei se ollut parasta mahdollista mutta ajoi asian. Sen jälkeen katselin hieman kaupunkia. Yritin löytää akkua nettitablettiin, se ei enää toimi kunnolla ilman verkkovirtaa. Sellaista ei kuitenkaan ollut kaupungissa. Paikallisesta kaupasta sai suomalaista ruisleipää, se oli tervetullutta. Pikapuuroa en sieltä löytänyt, omat loppuivat jo viikko sitten. Kello oli jo puoli yksi kun lähdin Kiirunasta.
Matka alkoi leveällä tiellä, piennar oli kaistan levyinen. Sitä mukavuutta ei kuitenkaan kestänyt kauan. Pian tie muuttui kapeammaksi, se oli kuitenkin hyvässä kunnossa. Poroja oli matkalla aina välillä. Matka edistyi nopeasti, pysähdyin ensimmäisen kerran vasta Vittangissa. Ajattelin katsoa jos sieltä löytyisi yösija. Kylän ainoa hotelli oli kuitenkin suljettu, siitä ei varmaan kovin kauan ole koska tien varressa oli vielä mainokset. Päätin mennä syömään paikan ainoaan ravintolaan. Täällä puhutaan jo suomea, se kuulostaa oudolta mutta on ymmärrettävää jos keskittyy kuuntelemaan. Ravintolan nainen antoi puhelinumeron jollekkin paikalliselle jonka pellolle voi pystyttää teltan. Soitin pari kertaa siihen mutta kukaan ei vastannut. Päätin jatkaa matkaa ja pystyttää teltan metsään jos muuta ei löytyisi.
Heti Vittangin jälkeen oli paljon mäntymetsää, paikallinen laji on kuulemma jollain tapaa erinomainen. Minulle ei selvinnyt mitä hyvää siinä oli. Sitten oli suota, suota ja suota. Aina kun suo loppui joku oli laittanut talon siihen. Paikkaa teltalle oli vaikea löytää, kävin pari kertaa katsomassa lupaavia paikkoja mutta riittävän kaukana tiestä oli aina suota.
Masugnsbyyssä oli luonnonpuisto, siellä ei ollut luvallista leiriytyä. Syvä kanjoni siellä oli ja rappuset alas. Opaan mukaan 270 askelmaa pohjalle.
Junosuandossa oli kyltti huoneista, viitat opastivat paikalliseen baariin. Terassin mölinä hiljeni kun kävelin baariin sisälle. Tarjolla oli vain mökkejä, sain hieman alennusta koska olin myöhään liikkeellä. Mökki on neljälle ja tilava.