Aamu oli viileä, laitoin taas talvi varustuksen päälle. Matka alkoi ylämäellä, kartan mukaan sitä olisi rajalle asti joten viileä ilma oli tervetullut. Männyt hävisivät muutaman kilometrin nousun jälkeen. Välillä puita ei kasvanut ollenkaan. Matkalla oli vesivoimala ja kolme tuulivoimalaa. Katselin voimalan vesivarastoa jossa veden pinta ei ylettynyt edes mittariin asti. Kallista sähköä on tiedossa suomeenkin.
Kävin Björnfellin kylässä katsomassa pääsisinkö junalla käymään pikaisesti Narvikissa. Asemalla ei löytynyt aikataulua joten se reissu jäi tekemättä. Saksalaiset valtasivat kylän huhtikuussa 1940 turvatakseen malmin toimitukset ruotsin kaivoksista. Raja asema oli pian kylän jälkeen.
Ruotsin puolella oli Riksgänsen hiihtokeskus ja pari hotellia. Kyltin mukaan ravintola ja kahvila oli auki. Kyltti ei kertonut niiden olevan kiinni maanantaina ja tiistaina. Onneksi pari kilometriä eteenpäin oli Katterjokk hiihtokeskus, siellä oli ravintola ja kauppa auki. Söin tukevan annoksen lasagnea. Ravintola hinnat ovat paljon halvempia norjaan verrattuna, lounas maksoi 95 ruotsin kruunua. Kaupan hinnat ovat myös halvemmat, ainakin jos katsoo miten paljon norjalaiset ostavat kaikkea. Maisema on edelleen karua, tasaisella maalla kasvaa pieniä koivuja muuten puita ei ole.
Lounaan jälkeen oli hieman vaikea päästä taas rytmiin. Vauhtia hidasti myös kauniit maisemat. Pohjoisessa koski tai järviä, etelässä mahtavat osittain lumen peittämät vuoret. Vuorilta laski monia koskia joiden yli tie meni. Rautatietä seuraa vaellusreitti rallarvägen, se on vanha tie joka rakennettiin rautatien rakennuken aikaan. Sitä pitkin työläiset saivat rakennustarpeet ja muut täydennykset. Tie rakennettiin 1898. Reitin varressa on työläiskyliä jotka hylättiin kun rautatie valmistui. Osa niistä on restauroitu ja ovat museona.
Seuraavaksi tapahtui jotain mitä olen odottanut koko matakn ajan, alkoi satamaan. Ensimmäistä kertaa ollessani liikkellä satoi kunnolla. Sitä ei kestänyt kauan. Torneträskin järvelle päästyäni sade oli loppunut ja tiekin oli aivan kuiva.
Leirintäalue oli hiihtokeskuksen yhteydessä, se oli suunnattu karavaanareille. Teltta paikat olivat hiekkakentällä, se ei ole kovinkaan mukavaa. Mökit olivat vähintään viidelle hengelle. Hotelli huone maksoi puolet mökin hinnasta joten otin sellaisen. Aamiainen sisältyy hintaan joten huomenna pääsen nopeasti liikkeelle. Hemmottilin vielä itseäni ravintolassa, pastaa ja jälkkäriksi kaakao kermavaahdolla. Ruotsin kruunu ongelma ratkesi itsestään, kun maksoin norjan kruunuilla sain aina takaisin paikallista valuuttaa.
Matkaa on kertynyt yhteensä 1138 km, vielä tulee muutama sata lisää.