Päivän tavoite on Halti suomen puolella. Sinne on alle 10 km järveltä. Ilma on vielä aika lämmin ja tavaalla on kevyt pilviharso. Nukuin hyvin yön heräämättä kertaakaan. Aamiaisen jälkeen pakkasin repun ja suunnistin kohti Haltia.
Alkuun oli hieman jyrkempää nousua noin kaksi kilometriä, kivikossa oli aika hidasta kiivetä, pariin kilometriin meni melkein kaksi tuntia.Sen jälkeen oli lunta, siinä oli paikoin helpompi kävellä, se kantoiaika hyvin. Matka eteni huomattavasti nopeammin.
Ylittäessäni lumikentää se antoi yllättäen periksi, putosin noin metrin alas kivikkoon. Siellä oli alla tyhjää, ilmeisesti vesi oli virrannut siitä ja sulattanut lumen alta. Nilkkaan sattui hieman siinä rytäkässä. Ihmettelin hetken tilannetta ja päätin jatkaa, koska en tuntenut suurta kipua jalassa. Noin kilometrin etenemisen jälkeen nilkkaan alkoi sattua koko ajan. Oli aika tehdä epämieluisia päätöksiä.Istuin alas syömään ja pohtimaan tilannetta. Vaikka Halti oli alle 3 kilometrin päässä olisi vaarallista jatkaa. Pystyin vielä kävelemään joten paras olisi pyrkiä takaisin Guolasjavrelle, sinne olisi mahdollista saada apua helpommin, jos asiat menevät siihen pisteeseen. Kännykkä ei siellä toimi mutta ihmisä siellä liikkui useita päivässä.
Yritin löytää helpomman reitin takaisin Guolasjavrelle kiertämällä suuret lumikentät ja pahimmat jyrkänteet. Välillä kun jalkaan sattuialkoi pelottamaan ja olisin halunnut edetä nopeammin. Pystyin onneksenipysymään rauhallisena ja etenemään varoen, se ei aina ollut helppoa. Maasto muuttui koko ajan helpommaksi kulkea kun lähestyin järveä. Juuriennen viimeistä jyrkkää rinnettä näin pulmusen (arktinen lintu), kaivoin kiireellä kameran ja sain siitä pari hyvää kuvaa. Se ei välttänyt minusta lainkaan, keskittyi vain hyönteisten pyytämiseen. Istuin alas jakatselin hetken sen touhuja ennen viimeistä etappia.
Taas oli mietinnän paikka, suorin reitti järvelle oli jyrkkä lumen peittämä rinne, noin 500 metriä. Vaihtoehto olisi ollut kivikkoa noin kilometri. Kaikesta edellä koetusta huolimatta luminen rinne tuntui helpommalta. Lähdin varovasti alas ja vähän matkaa edettyäni totesin valinnenni oikean reitin. Rinnettä pääsi helposti alas, lunta oli niin paljon ettei jalat uponneet kertaakaan kivikkoon asti. Järvelle päästyäni söin pikaisen aterian ja pakkasin tavarat lähtöä varten.Tiesin joutuvani taluttamaan suurimman osan ensimmäisestä kuudesta kilometrista. Siellä olisi vielä lumiestekkin matkalla.
Paluu Birttavarreen sujui odotusten mukaisesti, ehdin taas ihailla maisemia kun tunsin olevani turvassa. Matkalla näkyi muutama poro ja paljon lampaita. Matkaa kertyi 29 kilometriä ja aikaa meni kolme tuntia,vaikka alamäkeä oli koko matka. Se on vaikea tie ajaa kumpaankinsuuntaan.
Birttavarressa päätin pitää lepopäivän, otin mökin kahdeksi yöksi. Samalla voin hieman seurata miten nilkka voi. Se on hieman turvonnut, jos se ei helpota aamuun mennessä menen lääkäriin. Muuten jatkan matkaa suunnitelman mukaisesti.