Aamulla aurinko paistoi kun heräsin, taivaalla oli vain paripilven hattaraa. Ilma tosin oli aika viileä ja tuuli kohtalainen. Aamiaisen jälkeen suuntasin kohti kylää etsimään kahvilaa. Kylän ainoa kahvila aukesi vasta 10.00 joten päätin jatkaa matkaa ja keittää kahvit tien varressa.
Maisemat olivat huikeat. Lyngen vastarannalla oli täynnä lumihuippuisia vuoria. Vettä oli taas saatavilla runsaasti joten taas menin keyellä kuormalla. Tapasin pysähdys paikoilla suomalaisia, minut oli kuulemma nähty jo pari kertaa.
Pysähdyin syömään vuonon perälle paikkaan jonka luulin olevan Birttavarre. Se olikin vasta Samuelsberg. Ei siitä hirveästi haittaa ollut.
Loppumatkalla oli kaksi tunnelia, ne olivat aivan uusia ja vanha tie oli vielä pyörällä ajettavissa. Välillä tiellä oli jääkaapin kokoisia kiviä, niitä oli pudonnut jyrkännettä alas. Hieman pelotti mutta useimmiten sulava lumi ja jää tuovat suurimmat lohkareet alas.
Birttavarressa pysähdyin vielä kahville lataamaan kameran akkua ennen nousua Guolasjavrelle. Tie sisämaahan oli aluksi päällystettyä ja ylämäkeä tuskin huomasi. Hiekkatien alussa ei nousua vieläkään ollut paljoa. Aloin hieman huolestua koska nousua tulisi olemaan lähes 800metriä ja matkaa oli enään 15 kilometriä Guolasjavrelle.
Kun mäki alkoi sen huomasi, mutkia oli paljon ja välillä mentiin tulosuuntaan. Välillä vesi oli huuhtonut kaiken hiekan tieltä, jäjlellä oli vain kivikkoa. Yritin ajaa niiden kohtien läpi väkisin mutta kun kaaduin ensimmäisen kerran päätin taluttaa loput vaikeat kohdat. Tie oli kapea ja toisella puolella aina jyrkkänne, aitaakaan ei joka paikassa ollut joten piti olla varovainen. Mäki tuntui vain jatkuvan kunnes yllättäen tuli risteys, toinen tie oli suljettu portilla, toiseen suuntaan oli laitettu kyltti, ”HALTI 6 km”. Olin jo melkein perillä.Nousua ei enään ollut joten ajattelin lopun sujuvan helposti. Tiehuononi edelleen, jouduin taluttamaan pyörää melkein koko matkan järven itäpuolelle. Tie oli poikki yhdestä kohtaa, siinä oli noin metri lunta.Sain pyörän kuitenkin siitä raahattua yli, laukut toimivat suksina joten se ei uponnut kovin syvälle.
Näkymät olivat huikeat, järveä ympäroi lumihuippuiset tunturit. Järvi oli vielä osittain jään peitossa. Jo näiden maisemien vuoksi kannatti polkea tänne ylös.
Paikalla oli paljon suomalaisia, osa vain katsomassa maisemia mutta suurin osa menossa Haltille. Myös virosta oli kolme autollista kalstajia, paikallinen kala on kuulemma herkullista. Päätin nukkuateltassa vaikka mökki olisi ollut vapaa, ilma oli loistava ja halusin nukahtaa erämaan hiljaisuuteen.