Leirintäalueella puurot ja kahvit ennen lähtöä. Nyt alkaa asutus ja palvelut harvenemaan. Pirttikoskelle on 70 km ja ennen sitä ei ehkä ole mitään palveluita.
Matka lähti etenemään helpon tuntuisesti. Ilma oli pilvinen ja tyyni. Sateita oli näkyvissä joka puolella, päätin vaihtaa sadetakin päälle kun pysähdyin. Mäkärät olivat nyt todellinen ongelma, niitä oli isoja pilviä ympärilläni heti kun pysähdyin. Itikat ovat niihin verrattuna mukavia seuralaisia. Tauot olivat lyhyitä, vain syömistä ja juomapullojen täyttöä.
Mäet olivat loivia eikä ne hidastaneet paljoakaan vauhtia. Alamäessä mentiin pitkään polkematta. Mäkiä alkoi olla koko ajan enemmän kun lähestyin Auttia.
Pirttikoskella näkyi kauppa, kurvasin pihaan kahvin toivossa. Kauppaoli mennyt kiinni 14:00, kello oli 14:05. Edessä näkyi ravintolan kyltti, päätin katsoa mitä sieltä löytyy. Pirttikosken loma oli valtava asuinalue joka oli rakennettu voimalan rakennusmiehiä varten. Siellä on asunut parhaillaan yli 2000 ihmistä. Vesivoimala on ollut valtavaprojekti aikanaan. Voimalaa ei valitettavasti pääse katsomaan sisältä.
Ravintolassa oli tarjolla kaalilaatikkoa. Se maksoi 6 euroa, tällä kertaa hintaan ei sisältynyt kärpäsiä. Tuhdin aterian jälkeen piti lähteä varovasti liikkeelle. Ruoka tuntui vatsassa vaikka istuin melkein tunnin syömisen jälkeen ravintolassa.
Juujärvellä ihmettelin korkeaa vallia tien vieressä. Sitten vallin päälle kääntyi pieni tie, kurvasin heti kurkkaamaan sinne. Se olikin pato, vesi oli korkeammalla kuin tie. Tuntui oudolta mennä takaisintielle, minusta ei olisi asumaan Hollannissa.
Pysähdyin vielä lämmittämään keittoa noin 30 km ennen Kemijärveä. Kun jatkoin matkaa aurinko alkoi paistaa ja aloin etsiä paikkaa missä voisin turvallisesti vähentää vaatetta. Heti kun pysähdyin huomasin korkin puuttuvan vesisäkistä. Olin sulkenut sen huolimattomasti. Yritin etsiä sitä jonkun aikaa mutta tuloksetta. Päätin lopettaa etsimisen ja jatkaa matkaa. Kemijärveltä voisi ehkä löytää jotain korvaavaa.
Kemijärveä ennen oli matkan ensimmäinen kunnon mäki. Se oli 10% nousu mutta aika lyhyt. Juuri kun pääsin hyvään rytmiin nousussa se jo loppuikin. Sitten vain laskettiin mäkeä viimeiset kilometrit.
Leirintäalue on kaupungin keskellä, toivottavasti kaupungin äänet ei häiritse yöllä. Juttelin pari tuntia sveitsiläisen kaverin kanssa. Hän oli lähtenyt helsingistä kolme viikkoa aikaisemmin. Siinä ilta menikin, blogin päivityskin meni myöhäiseksi.
Toivottavasti tämän päivän kaltainen tunarointi jää matkan viimeiseksi. Täytyy vain unohtaa se ja siirtyä eteen päin.