Päivä alkoi kauniilla auringon paisteella, tuuli oli kohtalainen.Pakkasin tavarat ripeästi jotta pääsisin äkkiä liikkeelle. Leirintäalueen omistaja kuitenkin huhuili käymään kahvilassa. Hän tarjosi kahvit ja munkin, oli ilmeisesti vailla juttu seuraa. Siinä sitten juteltiin niitä näitä jonkun aikaa.
Vaalassa katselin vähän aikaa kaupunkia ja kävin kaupassa. Join vielä kahvit ennen lähtöä.
Lähdin tietä 800 kohti Puolankaa. Pysähdyin levähdys paikalle Salmenselällä. Siellä oli muinainen pato minkä saamelaiset olivatrakentaneet ennen vuotta 1500. Siinä oli koloja joissa oli rysiä. Kalaa tuli varmasti paljon.
Mäet olivat pieniä ja loivia kunnes saavuin Puokioon. Sinne mentiin taas pienimmällä vaihteella viimeiset metrit. Kylässä oli jonkun verran asutusta. Joka talon pihalla oli koira joka haukkui minut menessäni ohi.Taisi koko kylä tietää vieraasta matkaajasta kylällä.
Puokion jälkeen mäet olivat pitkiä ja toisinaan jyrkkiä. Jalka alkoi taas vaivaamaan jonkun pysähdyksen jälkeen. Mietin siinä matkalla onko se vakaavaa. Kovin kipeältä se ei tuntunut mutta hieman huolestutti. Päätin pysähtyä Puolangalle miettimään mitä sille tekisi.
Katselin netistä Puolangan majoitus tarjontaa ja päätin jäädä yöksi. Leirintäalueella oli juuri sopivia pieniä mökkejä. Saa jalka levätä, toivottavasti se kestää vielä loput matkasta. Täytyy katsoa aamulla miltä liikkuminen tuntuu. Katson muutaman paikan minne voisin huomenna ajaa ja päätän aamulla tai matkalla minne menen.
Todistin mielestäni outoa näytelmää ollessani syömässä leirintäalueen keittokatoksella. Valkoselkätikka oli ryöstämässä kirjosiepon pesää aivan ikkunan takana. Siepot yrittivät parhaansa mukaan hätistää monta kertaa isompaa lintua pois siinä kuitenkaan onnistumatta. Tikka hakkasi pöntön koloa isommaksi ja onnistui lopulta viemään poikasen pesästä. En ole kuullut valkoselkätikan tekevän tuommoista. Se täytyy tarkistaa onkotuo käytös yleistä. Yritin kuvata tikkaa varkaissa mutta kamera päätti käyttää salamaa ja kuvaan tuli vain heijastus ikkunasta.