Olin väärässä valmiin aamupuuron suhteen kun ajattelin ettei valmistatule enää pöytään. Tilasin illalla leirintäalueen kahviosta aamiasen.Se oli todella hyvä ja runsas. Kaiken kruunasi pöydän kulmalle laitetut lehdet, hesari ja savon sanomat. Tuhdin aamiaisen jälkeen meni aika kauan ennen kuin lähdin matkaan.
Tänään oli tarkoitus mennä pieniä teitä edellisen päivän vasta painoksi. Hiekkatietä olisi edessä noin 50 km.
Ennen Vieremää maisemaa hallitsi valtavat pellot. Lannoite oli myöshelposti aistittavissa tielle. Pelloilla oli nyt myös Kuoveja, ne olivat jossain vaiheessa korvanneet Töyhtöhyypät. Kuovi pitää kovaa meteliä jos sattuu menemään liian lähelle poikasia.
Vieremässä join kahvit. Paikalliset tulivat heti kyselemään mistä olen tullut ja minne menossa. Siinä meni vähän liian pitkään, kello oli jo 12 kun lähdin jatkamaan matkaa.Hiekkatie alkoi Salahmista pienellä yksityistiellä. Se oli aika hyvässäkunnossa joten matka eteni vauhdikkaasti. Tie 5911 oli välillä huono ajettava, mentiin pahimmillaan kävely vauhtia. Siellä tehtiin jotain tietyötä alussa. Onneksi liikennettä ei ollut juuri lainkaan.Nissilästä käännyin pohjoiseen tielle 8770 se jatkui Vuolijoelle saakka. Matkalla pysähdyin katsomaan pientä puroa. Siellä ui isoja kaloja,niitä olisi voinut poimia sieltä käsin. Puro oli rauhoitettu ja kaikenlainen kalastus oli kielletty.
Mäkiä oli koko ajan. Ylämäen huomasi välillä vain etenemisen raskautena. Ne olivat sen verran loivia. Sade seurasi perässä koko ajan.Se kasteli tien juuri sopivasti estäen pölyämisen.
Vuolijoen jälkeen oli taas isoa tietä. Tukkirekkoja oli jonkun verran mutta kun muuta liikennettä oli vähän ei niistä ollut pahemaa häiriötä.
Säräisnimen kohdalta metsät näyttivät omituisen valkoisilta. Pysähdyin katsomaan ja huomasin sen olevan jäkälää. Sitä oli välillä niin tiheään että se näytti lumelta.