Aamu oli tyyni, taivas oli pilvessä mutta ei satanut. Aloitin tavaroiden pakkaamisen. Välillä piti ottaa kuvia isokoskelo poikueesta. Emo opetti poikasia kalastamaan, siinä kävi kauhea polske kun yli 20 poikasta pulikoi kalojen perässä. Juuri kun aloin pakkaamaan makuupussia alkoi sataa. Tuli kauhea kiire pistää kaikki pakettiin ettei teltta kastuisi kovin pahasti. Ruovedellä on myös jäätävä telttaan ettei se ala homehtua.
Sade loppui melkein heti kun olin lähtenyt Valkeakoskelta. Samassa huomasin jotain puuttuvan, olin unohtanut retkituolin leirintäalueen keittiön eteen. Kun menin täyttämään vesisäkkiä otin tuolin pois ja pistin kaidetta vasten nojaamaan. Kun olin laittamassa säkkiä takaisin tuli joku juttelemaan ja menin sen jälkeen kahville. Kun tulin takaisin hyppäsin fillarin selkään ja lähdin. Tuoli jäi terassin kaiteelle.
Tänään sain kunnon rytmin polkemiseen, sitä ei tarvitse enää ajatella, se sujuu kuin ajatus. Ehdin jo ihaillamaisemiakin enemmän.
Kangasalassa tapasin pariskunnan matkalla Espooseen. He olivat tulleet junalla Seinäjoelta. Vähän olin ihmeissäni kun he kertoivat menevänsä tietä 12 Pälkäneelle. Saavat varoa rekkoja koko ajan.
Ruutanassa pysähdyin huoltoasemalle tarkoituksena käydä kahvilla. Mutta kun olin ottamassa kahvia näin jonkun syövän pasta annosta. Kyllä olikin nälkä, ei sitä vaan huomannut ennen kuin sai ruokaa eteen.
Jatkoin edelleen tietä 3400 joka kartan mukaan loppui tielle 338. Siihen on kuitenkin tullut muutoksia. Tie 3400 loppuu nykyisin jätteenkäsittely laitoksen pihalle. Siinä sitten ihmettelin mihin suuntaan pitäisi mennä. Käännyin takaisin ja katsoin tietä 9 sillalta. Se oli moottoriliikennetie, siis sinne ei ollut asiaa. Kysyin neuvoa motocross kuskilta joka valmisteli pyöräänsä ajo kuntoon, siinä oli ilmeisesti joku paikka missä saa ajaa maastossa. Hän osasi neuvoa oikealle tielle. Vanha tie oli katkaistu autoilta kokonaan, fillarilla onneksi vielä pääsi. Kartta on vuodelta 2003, toivottavasti ei tule uusia yllätyksiä.
Tie 338 oli mukava ajettava Teiskoon asti. Sitten alkoi tietyöt. Parissa kohtaa oli käytössä vain yksi kapea kaista. Siinä sitä odoteltiin liikennevaloissa. Ajoin aina keskellä kaistaa koska siihen ei mahtunut pyörää ja autoa rinnakkain. Joku hieaman hermostui siitä ja soitteli torvea takana, annoin soitella.
Loppu sujui taas mukavasti ilman mitään hidasteita. Nyt kun on itsesopeutunut matkaamiseen niin on tullut muita hidasteita. Ne ovat kyllämatkan suola. Leirintäalue on todella hyvin hoidettu, nurmikkokin saisigolffaajat vihertymään kateudesta.