Yöllä satoi paljon ja teltta oli ulkoa märkä aamulla. Yritin kuivatella sitä jonkun aikaa mutta tihkusade teki siitä mahdotonta. Söin aamiaisen ja pakkasin märän teltan pakettiin. Juttelin hetken ranskalaisen kanssa jonka olin nähnyt jo pohjoisessa. Meillä oli eri suunta joten en saanut seuraa matkalle.
Matka alkoi 7 kilometrin nousulla. Yritin olla varovainen koska eilen oikea pohjelihas antoi kuulua itsetään. Sen tunsi koko ajan mutta kipu pysyi poissa. Jossain vaiheessa puut hävisivät jälleen. Maisema oli tasainen ja nousi hiljalleen ylös päin. Sitten olikin jo almäki Skaigiin asti. Kävin juomassa kahvit. Seuraavaksi alkoi nousu joen vartta ylös, se oli koskea melkein koko ajan. Kalaa siellä varmasti oli päätellen kalastajien määrästä. Välillä tie nousi korkealle joesta ja välillä mentiin melkein pintaa pitkin.
Pysähdyin ennen Sennalandettia suurelle levähdys paikalle syömään. Itikoita oli paljon suojaisessa paikassa. Koski kohisi aivan vieressä. Tapasin pari suomalaista. Juteltiin mukavia, ja taas ihmeteltiin miten joku jaksaa ajaa pyörällä täällä.
Kun pääsin ylängölle näkyvyyttä riitti, siellä oli aika tasaista. Tie jatkui horisonttiin asti, oli vain pientä nousua ja laskua. Puita ei ollut ollenkaan ja pensaatkin olivat harvassa. Sitten oli kyltti 385 metriä merenpinnasta. Lunta oli siellä täällä isojakin alueita. Kun ilma oli tyyni niin Sennalandetin ylitys oli mukava kokemus.
Kun lasku alkoi sitä riitti melkein 10 km. Tie seurasi jokilaaksoa alaspäin. Puut alkoivat lisääntyä ja koko kasvoi. Tien haarassa Altaan katsoin huolestuneena koskea joka virtasi vastaan, siis nousua tiedossa. Se olikin 7% nousua 3 km. Huipulla pystyin jo näkemään Altan esikaupungin. Kun laskin kohti Altaa tien vierellä näkyi yksi mänty, en ollut nähnyt mäntyjä Sevettijärven jälkeen. Sitten näkyi kokonainen mänty metsä. Muitakin tuttuja puita suomesta kasvoi runsaasti joka puolella. Tuntui kuin olisi tullut toiseen maailmaan. Arktinen alue oli nyt takana, taas tuntui haikealta.
Leirintä alue löytyi helposti ja päätin majoittua telttaan. Pitihän se saada kuivaksi ja ilma oli kesäisen lämmin. Telttaa pystyttäessä huomasin Espanialais pariskunnan jotka olin tavannut välillä Pokka Inari. He eivät olleet menneet Nordkappiin asti mutta olivat kierrelleet Norjassa muuten. Valittivat kylmää ja kovaa tuulta, taitaa olla erillaista kuin Espanian ylängöillä. Meillä on seuraavana päivänä sama suunta mutta haluan mielummin ajaa yksin. Minun pitää myös saada uusi muistikortti kameraan ja täydentää ruokavaroja. Tietenkin kaupunkia on myös mukava nähdä.
Pitää vielä sanoa leirintäalueen suihkusta. Sieltä tuli niin kuumaa vettä ettei siellä pystynyt olemaan, lämmön säätö oli jumittunut. Yritin parhaani mukaan tulla toimeen kuuman veden kanssa ja sain itseni jotenkin pestyä. Sitten kun lopetin suihkuhuone muistutti saunaa. Pistin äkkiä vaatteet päälle ja menin ulos jäähtymään.
