Aamulla heräsin kuovin (lintu) pitämään meteliin. Sillä on pesä jossain vieressä. Kömmin aamutoimille huoltorakennukseen. Kun otin lakin pois päästä sieltä lehahti parvi mäkäriä lentoon. Niitä vastaan ei vaatteet suojaa vaan ne pyrkivät vain kiertämään esteet. Onneksi tuuli alkoi taas nousemaan ja mäkärät ja hyttyset vähenemään. Teltta oli kuivan tuntuinen kovan tuulen ansiosta, joten pakkasin sen heti. Pääsin matkaan seitsämän aikaan aikaan.
Pysähdyin Patokoskella kahville ja täyttämään vesipullot. Matka lähti etenemään vaudikkaasti kovan myötätuulen ansiosta, kova myötäinen jatkui koko matkan Kittilään. Pari poroa hidasti matkaa hieman kun evät meinanneet millään väistää vaikka huusin ja heiluin minkä pystyin. Ne oli pakko kiertää. Poroja näkyi koko ajan enemmän mutta ne eivät olleet onneksi yhtä jääräpäisiä kuin ensimmäiset. Mäet alkoiva olla koko ajan pidempiä mutta loivia. Tuuli auttoi loivat mäet vauhdikkaasti ylös. Alamäessä meni polkematta parhaimmillan monta kilometriä.
Lohinivassa pidin lounastauon. Sain myös ladattua kännykän akkua jonkun verran. Viimeinen 60 km oli vielä edessä. Juominen meinasi unohtua koska eteneminen oli helppoa. Lämpö oli helle rajoilla koko matkan joten juominen oli tarpeen. Pakotin itseni juomaan pullon (7 dl) 25 km välein. Jos en ollut juonut sitä pysähdyin tien varteen juomaan loput. Vähän ennen kittilää alkoi eteen kertyä mustia ukkos pilviä. Vaihdoin sadevaatteet päälle uskomattoman nopeasti miljoonan itikan kannustamana. Kun lähestyin kirkonkylää alkoi satamaan rakeita. Päätin jäädä paikalliseen B&B paikkaan, ompahan teltta kuiva huomenna kun joudun jäämään erämaahan yöksi.
Kävelin Kittilän kirkonkylän päästä päähän puolessa tunnissa. Kylä näyttää hyvinvoivalta ja elinvoimaiselta. Tuleekohan kaikki toimeentulo turismista? Mitään isompaa teollisuutta en huomannut, ja kaikki pienikin liittyi turismiin. Ostin seuraavaa etappia varten lisää pussiruokaa ja kuivattua poronlihaa.